Kun mainos-mies meni metsään

Tänä vuonna metsät notkuvat kuulemma mustikkaa. Metsäpoluilta ihmisten ilmoille putkahtavilla ihmisillä on sormet ja suu sinisinä ja jos he kantavat mukanaan sankoa, peittävät he sen häveliäästi kannella tai jollain rievulla. Että ikään kuin siellä metsässä ei mitään smurffin sinisiä juttuja olisi. Tai jos on, niin en minä niitä löytänyt. Niin kuin en löytänyt tätä korillista kanttarellejakaan enkä kaikkia näitä vahveroita.

Ja mitenkäs tämä liittyy television tarjontaan. No siten, että meinasin mennä itsekin näin kesäloman kunniaksi mustikoita poimimaan, mutta joka kerta nähdessäni nuo siniset herkut päässäni alkaa soida tuore Pullavan mainos. Siinä ”pikkuisen” pelottavat mustikat laulavat ”pikkuisen” ärsyttävää Pullava-biisiä.

Yllättävää kyllä en löytänyt kyseistä mainosta netistä vaikka ankarasti etsin. Löysin kyllä muun muassa jonkun tekemän nurinkäännetyn version vanhasta Pullavan mainoksesta.

Jos heittäydytään hetkeksi vähän scifiksi, voidaan todeta, että jos mustikat olisivat elollisia olentoja, ne olisivat varmasti varsin tuohtuneita näistä mainoksista. Heidän näkökulmastaan käsin on kovin irvokasta, että mustikat mainostavat tuotetta, jonka ostaminen ja syöminen johtaa mustikoiden joukkokuolemiin.

Jos siis laulavien mustikoiden oli tarkoitus houkutella kuluttaja Pullavan mustikka-tuotteen pariin, niin metsään meni.

Minä tosin en mene sinnekään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.