Kun mittasuhteet katoavat

Konsensus on kuollut, eläköön ehdottomuus. Ensin on mä ja mun reunaehdot. Hallitusta muodostetaan niin, että Katainen antaa siimaa ja Heinäluoma ilmoittaa, milloin se riittää. Ja viimeksi nauraa Soini.

Sitten Kataisen kuppi menee nurin. Urpilainen ja Arhinmäki seisovat Säätytalon portailla hölmistyneinä. "Se heitti meidät ulos!" Hallitus on perätilassa, isänmaa vaarassa, ja se on iso uutinen. Mutta miten siitä saa ison, kun samankokoisesta ovat käyneet sukupuolineutraali avioliitto ja Teuvo Hakkarainen.

Kansanedustaja Hakkaraisesta tuli hetkessä käsite ja rasistin synonyymi. Saa häpäistä. Suvaitsevaiset eivät suvaitse suvaitsemattomuutta.

Kun sävyt ja mittasuhteet katoavat, asioista tulee mustavalkoisia ja samankokoisia. Isänmaan hädän rinnalla äskeinen pääuutinen näyttää mitättömältä kahvitahralta. Silti sitä on hangattu koko median voimalla.

Kun kaikki tasavallan tv-kameroiden ja mikrofonien kuljettajat juoksivat päiväkausia yhden kansanedustajan perässä pitkin eduskuntataloa tivaamassa, onko hän sanonut "sen" Jämsässäkin, hämmentynyt katsoja kysyi, onko tämä Suomi vai psykedeeli elokuva.

Ja mitä Hakkarainen on sanonut? Hän on sanonut n-ukko. Sitä ei saa sanoa, vaikka nielaisisi lopun. Ei tietenkään. Toista ei saa halveksia, heikompaa kiusata, tasa-arvoa loukata, homosta tai maahanmuuttajasta puhua pahaa.

LISTAA VOI jatkaa loputtomiin,

jos ihmisyys on lapsenkengissä. Ja

jos sanoja ei tiedä, mitä suvaitsevaisuus, rasismi tai vihapuhe tarkoittaa, listakaan ei auta. Ihmisyyden kehitystarpeessa olisi medialle megaluokan haaste, mutta tietoyhteiskunnan muuttaminen sivistysyhteiskunnaksi on hidas ja vaivalloinen prosessi, joten otetaan sota rasismia vastaan.

Siinä täyttyy helposti vaatimus: uusi päivä, uusi uhri, uusi uutinen.

Sanojaan saavat varoa nyt kaikki. Varsinkin satiirin ja ironian harrastajat. Toimittajat kaivavat vihapuheen vaikka kärpäsen navasta, mutta eivät huomaa, että jonkin sortin rasismia on sekin, jos pitää persua yhteiskunnan yleispöljänä, jota esitellään kuin sirkuksen parrakasta naista.

HAKKARAINEN ON raatojournalistin märkä uni. Häntä on hauska juoksuttaa median miinakentällä. Kiimassaan jahtaajat eivät kuitenkaan huomaa, että mies on jo saanut oman maailmansa kauhistuttavimman rangaistuksen ikinä.

Kansanedustaja Jani Toivola on pitänyt hänelle puhuttelun eduskunnan kahvilassa. Lehtikuvasta päätellen suurilla kirjaimilla. Kuvaan olisi Hakkaraisen varauloskäyntiä hamuavan katseen yläpuolelle sopinut puhekupla: Tuo on homo n-ukko ja se huutaa minulle!

Ilme kertoo, että Hakkarainen haluaa sahalle töihin, mutta hänellä on neljän vuoden kakku. Ei hän eduskunnasta mihinkään pääse. Korkeintaan taksilla kämpille, kun henkeä on uhattu, mutta siitäkin tulee iso uutinen. Ajaa pirssillä kansan piikkiin.

Sitten löytyivät ne vanhat rikokset. Kirkkohopeat ja kaikki. Muisti ja omatunto myllätään pohjia myöten, veli auttaa. Löytyy vielä yksi "ratti" 30:n vuoden takaa, ei törkeä. Nyt ei pitäisi olla enää mitään.

Hyvin haukuttu, vallan vahtikoira.



ASENNE ON kohdallaan, mittasuhteista tai tasapuolisuudesta viis. Kukaan ei kysy kansanedustaja Sinuhe Wallinheimolta, miksi hän ajoi taksilla Hakkaraista enemmän. Onko hän ryhtynyt torjumaan myös hyötyliikuntaa, johon muita yllyttää.

Kukaan ei kysy sitäkään, miten hän aikoo poistaa lihavuuden, mikä on hänen tavoitteensa. Laki on kansanedustajan työkalu, ja lihavuus voidaan kriminalisoida, mutta mitkä ovat sanktiot. Minä joudun ilman muuta lusimaan, mutta sakkorajakin kiinnostaa.

This is humor. Tai sitten ei.

MIKSI MUUTEN persu ja kepu ovat kivoja sanoja, maalla asuvat juntteja ja lihavat läskejä? Miksi hyväksytään otsikko "Läski ja lyhyt saavat huonompaa palkkaa"? Miksi lyhyen paikalla ei lue pätkä?

Siksi, että pätkälle voi tulla paha mieli, ja nyt käydään sotaa rasismia ja läskiä vastaan. Lihava on kuitenkin vähän niin kuin ihminen, mutta läski on vaan - läski.

Ja se ei ole rasismia.

Kirjoittaja on kirjailija ja puhuja.