Kun oikea osuu kohdalle

Muistan, kun vielä muutamia viikkoja sitten sanoin, etten pidä lukemisesta. Nuorille suunnattujen romaanien lukeminen oli minulle todella ikävystyttävä kokemus, sillä lukemissani kirjoissa hahmot olivat yksitoikkoisia nuoria, joiden tarinaan samaistuminen oli liiankin helppoa. Usein aiheena oli vain murrosikäisen elämän käänteet ja ystävät, mutta miksi tahtoisin lukea monta sataa sivua aiheesta, joka on jo nähty ja koettu?

Käsitykseni lukemisesta ja kirjallisuudesta muuttui, kun tutustuin koulutehtävän merkeissä runoihin. Lukiessani 1900-luvun alkupuolen modernistisia runoja tajusin, että lukeminen ei ole ongelmani, vaan olen aina vain lukenut vääränlaista kirjallisuutta. Olen monesti jättänyt kirjoja lukematta, koska olen liian kärsimätön. Tahtoisin hyökätä suoraan kirjan kohokohtaan, mutta romaaneja ei ole kirjoitettu niin. Runot ovat koko tarina yhdellä sivulla, joten niiden avulla voin oikeasti nauttia.

Luulenpa siis, että monet, jotka sanovat etteivät pidä lukemisesta, eivät vain ole löytäneet heille sopivinta kirjallisuuden lajia. Lukeminen voi olla loistava tapa päästä irti arjen askareista ja rentoutua. Hyvän kirjan avulla itsestään voi löytää myös uusia ulottuvuuksia sekä ajatuksia. Sopimaton kirja voi sen sijaan aiheuttaa vain ärtymystä.

Oikean kirjan löytäminen on yhtä haastavaa kuin istuvien farkkujen etsiminen. Kirjoja on selailtava ja kokeiltava, mutta kun se oikea osuu kohdalle, on se kaiken vaivan arvoista. Ei kannata tyytyä vain siihen ensimmäiseen opukseen mikä käteen osuu kirjaston hyllyköistä, tai juuri siihen suosittuun uutuusromaaniin, jota kaikki kaverit hehkuttavat. Kaikki kirjat eivät vain sovi kaikille.