Kun tarina vesittyy

Televisiosarjan suosio aiheuttaa tekijöilleen ongelmia, koska tuolloin sarjaa halutaan nopealla aikataululla lisää. Monien sarjojen juonet saavatkin tuotantokausien määrän kasvaessa outoja käänteitä.

Viimeisin huono esimerkki tästä on TV1:n Kotikatu. 14 vuotta ruuduissa pyörinyttä sarjaa on lähdetty uudistamaan, ja viimeiset juonenkäänteet muistuttavat enemmän pervokirjailija Harold Robbinsin romaaneja kuin alkuperäisen konseptin henkeä, joka oli sukua enemmänkin Emmerdalen ja Sydämen asialla -sarjan kaltaisille brittiläisille pienyhteisösaagoille.

MYÖSKÄÄN NELOSELLA pyörivää Lost-sarjaa ei nykyään uskoisi samaksi ohjelmaksi, joka keräsi viisi vuotta sitten lähes 16 miljoonan ihmisen katsojaluvut Yhdysvalloissa. Alun perin Lostissa oli kyse mystisestä saaresta, jolta sinne lento-onnettomuuden jälkeen haaksirikkoutuneet ihmiset yrittivät päästä pois. Sarjan uusimmissa jaksoissa samat ihmiset yrittävät saarelle takaisin, ja osa heistä on kuollut siinä välissä kerran.

Yleisin keino uudistaa tv-sarjaa on kirjoittaa siihen lisää henkilöhahmoja. Ehkä kaikkein paras esimerkki tässä asiassa onnistumisesta on TV2:n myöhäisuusinnoissa pyörivä Sopranos-sarja. Mafiaperheen arjessa porukkaa tulee ja menee mitä oudoimmista syistä, mutta juonenkäänteet eivät tunnu väkinäisiltä. Joskus mafiapomon vain täytyy piileskellä jonkin aikaa Floridassa.

SOPRANOSIN PERHE seurasi tv-sarjassa omaa aikaansa, mutta joskus televisiosarjan kehystarina irrotetaan kirjaimellisesti suosiolla historiallisesta aikajatkumostaan. Esimerkiksi toisen maailmansodan Ranskaan sijoittunutta Maanalainen armeija iskee jälleen -hittikomediaa tehtiin vuosina 1982-1992 yhteensä kymmenen tuotantokautta, vaikka toista maailmansotaa tehtiin Euroopassa ainoastaan kuusi tuotantokautta vuosina 1939-1945.

Kirjoittaja on toimittaja, politiikan tutkija ja Keski-suomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.