Kuningas tulee apuun

Suomen talous ei kasva, kun vientiyritysten kysyntä on laimeaa ja kotimarkkinasektorille ei siksi tule uutta jaettavaa.

Mitä tehdään? Valtio ottaa asiat hoitaakseen ja pääministeri Juha Sipilä (kesk.) rutistaa maahan yhteiskuntasopimusta.

Telakoilla ei ollut riittävästi kysyntää ja ulkomaalaisten omistajien käsissä toiminta horjui.

Mitä tehtiin? Valtio otti asian hoitaakseen ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) neuvotteli telakoille uuden saksalaisen omistajan.

Talvivaaran kaivoshanke epäonnistui, kun finanssikriisi laski metallien hintoja ja sadevedet yllättivät kaivoksen suunnitelleen yhtiön. Yhtiö oli kaatumassa konkurssiin.

Mitä tehtiin? Valtio otti haltuun kaivoksen ja etsii toiminnan jatkajaa.

Ihminen jää työttömäksi ja toimeentulo on vaarassa. Valtio tarjoaa työvoimatoimistossa töitä (jos niitä sattuu olemaan). Toimeentulo on myös valtion vastuulla.

Yritysten kilpailukyky heikkenee. Yritykset kompuroivat ja työnantajajärjestä EK moittii maan työvoimaa kilpailukykyongelmista. Valtio säntää apuun porkkanoimalla maltillisia palkkaratkaisuja tai yhteiskuntasopimusta.

Kun Suomi oli Ruotsin alusmaa, viimeinen keino ikäviä kruununherroja vastaan oli hakea apua kuninkaalta Tukholmassa. Talonpojissa ja kansassa oli syvässä usko, että kuningas kyllä hoitaisi ongelmat, jos hän niistä tietäisi.

Siksi lähetystö Tukholmaan oli usein ratkaisuyritys. Sitten ratkaisuja on haettu keisarilta Venäjältä ja itsenäisyyden aikana karvahattulähetystöinä presidentiltä tai ministeriltä. Nyt kai toivo joskus asetetaan myös Brysseliin.

Uskomme valtioon on vahva. Sii­tä kertoo moni asia.

Olemme val­miita hyväksymään valtion aset­tamat säännöt liikenteestä, verotukseen ja sosiaaliturvaan saakka. Lainsäädännön legitimiteetti on korkea. Sitä ei juuri kiistetä, vaikka valtion rahankäytöstä onkin erilaisia ideologisia näkemyksiä.

Demokratiassa koemme, että valtio olemme me. Yhteinen valtio luo yhteistä turvaa. Jokainen luopuu jostakin toisen eduksi.

Suomessa ja Pohjois-Euroopassa valtion rooli on vahva. Jopa häkellyttävän vahva. Eteläisestä Euroopasta olemme saaneet talouskriisien uutisoinnin yhteydessä lukea, kuinka heikko siellä valtio todellisuudessa on. Verojen kiertäminen osoittaa vastaansanomattomasti valtion heikkouden ja yksilön oman edun ensisijaisuuden.

Yhdysvalloissa yksilö tulee ennen valtiota kaikessa muussa kuin kansallisessa turvallisuudessa. Yksilön vapaus on tavoiteltavaa, valtio on vain mahdollisuuksien antaja. Suuri maa munii kultamunia ahkerille ja ahneille.

Vapaamieliset aselait korostavat yksilön merkitystä. Jokaisen vapaan miehen tai naisen on saatava puolustaa itseään tarvittaessa aseella. Pohjoismaissa voimakäyttö on valtion käsissä.

Valtio on kaikkivoipa suhteessa yksilöön, koska valtio säätää lait. Mutta täytyykö valtion kantaa markkinataloudessa vastuuta aivan kaikesta? Nyt valtio kehittää ja rahoittaa vaikkapa Sitrassa ja Tekesissä, ohjaa ja klusteroi ministeriöissä sekä luo omia kärkihankkeitaan hallitusohjelmassa.

Onko kuningas jo kykyjään suurempi?