Kunta ei ole vain palvelun tuottaja

Suomalaisen demokratian juuret ovat paikallisessa itsehallinnossa. Jo vuosisatoja sitten kylien edustajat kokoontuivat päättämään pitäjän asioista.

Kun paikallisten herrojen vallankäyttö kävi täysin sietämättömäksi, lähdettiin kuninkaan puheille Tukholmaan saakka.

Kaikki tämä opetti talonpoikien paikalliset edusmiehet "politikoimaan". Professori Toivo Nygård on osoittanut, että talonpojat olivat ainakin jo 1700-luvulla hämmästyttävän taitavia. He osasivat hyödyntää niin paikalliset kuin valtakunnallisetkin valtataistelut ja valtasuhteiden muutokset.

Kuntien itsehallinnon merkitystä ei voi liioitella pohdittaessa, miksi Suomi on se, mitä se tänä päivänä on.

Paikallinen itsehallinto on ydinasia sen henkisen ilmaston rakentumisessa, jossa innovatiivisuus ja uuden luominen ovat mahdollisia.

Komentoon ja kuriin perustuva paikallishallinto merkitsee apatiaa ja toivottomuutta. Venäjän maaseudun takapajuisuus on tästä yksi esimerkki.

KUNTIA tarkastellaan nyt lähes yksinomaan julkisten palvelujen tuottajina. Paikallisen itsehallinnon merkitys unohdetaan.

Virkamiehet hahmottelevat kuntajakouudistusta terveyspalvelujen riittävien väestöpohjien perusteella. Keski-Suomeen ei monta kuntaa jäisi.

Monen kunnan väestöpohja on liian pieni terveyspalvelujen ylläpitämiseen. Yhteistyö on ollut ja on välttämätöntä, mutta miksi kuntaliitoksia pidetään nyt ainoana vaihtoehtona?

Eikö olisi tärkeää nähdä paikallinen itsehallinto arvona sinänsä ja ottaa se huomioon terveyspalvelujen organisoinnissa?

Nykyinen sekavuus, jossa on seututerveyskeskuksia, ostopalveluja isäntäkunnilta ja ties mitä, ei voi olla järkevä eikä kustannustehokas.

Jos lähtökohdaksi hyväksytään paikallinen itsehallinto arvona sinänsä, nousee vaihtoehdoksi perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon organisointi maakuntatasolla. Se olisi ratkaisu, jossa pystyttäisiin tehokkaimmin säilyttämään palvelut jokaisessa kunnassa. Ylintä päätösvaltaa käyttäisi yleisillä vaaleilla valittava maakuntavaltuusto.

Keski-Suomeen maakuntamalli sopisi erittäin hyvin.

PAINE kuntaliitoksiin vähenisi, jos osa hyvinvointipalveluista hoidettaisiin maakuntatasolla. Kuntaliitoksiin päädyttäisiin tilanteissa, joissa ne olisivat kummankin osapuolen kannalta perusteltuja.

Ennakkoluuloton selvitystyö on paikallaan. Esimerkiksi ja Laukaan ja Konneveden tapauksessa se on luontevaa, mutta en vieläkään oikein tiedä, mistä Saarijärven ja Viitasaaren liitoshankkeessa oli kysymys.

HYVIN pienen keskisuomalaisen pitäjän kuntapoliitikko sanoi, että he haluavat pitää omassa päätösvallassaan muun muassa maankäytön suunnittelun ja rakennuslupa-asiat.

Siinä kunnassa on muuten paljon rantoja. On helppo ymmärtää, ettei päätösvallan karkaaminen kaavoitusasioissa esimerkiksi maakuntakeskuksiin olisi erityisen innostava tulevaisuuden näkymä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.