Kunta, verot ja somettajat

Ministeri Henna Virkkusen (kok.) kuntakierros on ohitse. Hän laskeskelee tavanneensa 18 tilaisuudessa 3 000 kuntapäättäjää.

Kuntauudistus on sekaannuksen tilassa. Erityisesti suurten ja keskisuurten kaupunkien ympäryskunnat vastustavat kuntaliitoksia.

Julkista hallintoa on tehostettava. Paras-hankkeesta ja nykyisistä kuntakartoista sellaisenaan ei ehkä ole ratkaisuksi, mutta suuria muutoksia julkiseen hallintoon on tehtävä. Säästöjä on löydettävä.

Toivottavasti ratkaisuja löytyy nopeasti.

 

Uusi media sekoittaa vanhoja välineitä. Nykyisin lähes kaikissa televisio-ohjelmissa ja sanomalehdissä viitataan tuon tuosta facebookin. Katsojien, kuulijoiden ja lukijoiden toivotaan olevan yhteisöpalvelun kautta yhteydessä ohjelmaan tai toimittajaan.

Yhteisöpalvelujen esiinmarssi on tapahtunut joukkoviestimien tuuppaamana. Vielä pari vuosikymmentä sitten journalistisessa eetoksessa nuoria toimittajia kehotettiin kapakkaan kuulemaan tavallisten ihmisten mielipiteitä.

Nyt kuunneltuna se oli pöljää ohjausta. Ei iltaravintolassa tai kaljanjuonnissa ole mitään erityisen tavallista. Suurin osa ihmisistä ei käy säännöllisesti ”baareissa”.

Nyt tunnelma on kuin kaikki ihmiset eläisivät facebookissa, twitterissä tai jossakin google+:ssa. Tämä harhakuvitelma syntyy tavallisuuden ja yltiösosiaalisuuden ihanteesta.

Ne muutamat, jotka istuivat kapakassa, kuvittelivat sen ennenkin kuuluvan jokaisen ihmisen arkeen. Aivan samoin ne sosiaalisessa mediassa nyt aktiiviset kuvittelevat kaikkien olevan tai ainakin kaikista tulevan somettajia.

Yleisradiossa ja sanomalehdissä voitaisiin miettiä sosiaalisen median yletöntä tuputtamista myös mainonnan näkökulmasta.

Kun facebookia tarjotaan yhteyskanavaksi, tällä tosiasiassa edistetään yhden amerikkalaisen suuryrityksen liiketoimintaa. Facebook on pian pörssiyhtiö. Google on jo. Silti googlettamisesta puhutaan kuin se olisi jotenkin kaupallisesti vapaata. Muitakin hakukoneita on. Miksi toimittajat mainostavat vain yhtä yhteisöpalvelua?

Aivan samoinhan toimittajat voisivat sanoa, että aja Volkswagenilla, valokuvaa Canonilla, soita Nokialla tai juo Valion maitoa. Nekin ovat markkinajohtajia, mutta ei se silti oikeuta mainostamiseen.

Uudet sähköiset mediapalvelut saavat paljon kaupallista myynninedistämistä toimitustyön nimissä. Niiden palvelut ovat käyttäjälle ilmaisia, mutta ilmaisuus on näennäistä. Yhtiöt myyvät käyttäjät mainostajille ja tulevaisuudessa ties kenelle.

 

Suomi on verotusyhteiskunta. Ratkaisemme kaikkia ongelmia joko veroja korottamalla (esimerkiksi julkiset palvelut, eriarvoisuus tai alkoholismi) tai veroja laskemalla (innovatiivisuus tai vaikka yritysten hidas kasvu).

Tuijottaminen verotukseen kertoo ehkä siitä, että uskomme sokeasti valtiovaltaan. Odotamme sen ratkaisevan kaikki ongelmat.

Menneinä vuosisatoina kuningas oli talonpojan oikeudenmukainen turva. Maailma muuttuu vähemmän kuin usein ajattelemme.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.