Kuntatyötä uudistettava nuoria varten

Kunnissa tehtävä työ on suurten muutospaineiden alla. Yhtäältä muutosta vauhdittavat globaalit muutoskulut, kuten kaupungistuminen tai digitalisaatio, toisaalta yhteiskunnan rakenteelliset muutokset kuten maakunta- ja soteuudistus ja kolmanneksi kuntien omaan toimintaan liittyvät haasteet: väestönkehitys, väestön ikääntyminen ja eläköityminen.

Haasteena on, että muutos näkyy sekä kuntien taloudessa, että kuntien haasteena rekrytoida osaavaa työvoimaa, mutta kukaan ei osaa tarkkaan sanoa, mitä pitäisi muuttaa tai mihin suuntaan pitäisi muuttua, jotta tulevaisuus näyttäisi valoisammalta.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajasukupolvi on nyt siirtymässä eläkkeelle ja tulee jättämään melkoisen loven kuntien tehtävien hoitamiseen.

Kuntien kasvavana haasteena on löytää nuoret osaajat vapautuviin avaintehtäviin. Ratkaisevaa tulee olemaan, kiinnostavatko kunnat ja kunnissa tehtävä työ nuoria.

Ainakin kuntavaaleissa äänestäminen kiinnostaa yhä harvempaa, sillä kun viime kuntavaaleissa koko kansan äänestysaktiivisuus oli 58,3 %, alle 25-vuotiaista harvempi kuin joka kolmas käytti äänioikeuttaan ja 25–34-vuotiaistakin vain n. 40 %.

Kuntien tilanne on rinnastettavissa yritysten omistajanvaihdostilanteeseen, jossa onnistunutta omistajanvaihdosta edeltää yrityksen kehittäminen myyntikuntoon. Myös kuntien kannattaisi uudistaa toimintaansa työnantajina, jotta niiden arvo eli työnantajaimago vahvistuisi ja niillä olisi hyvät eväät tulevilla rekrytointimarkkinoilla.

Silti monen kuntatyötä tekevän tai kunnan asioista päättävän mieli askartelee omaan perintöön tai oman työn arvostukseen liittyvien asioiden parissa.

Miten ja miksi pitäisi muuttaa organisaatiota, jonka varaan kansalaisyhteiskunta keskeisimmin rakentuu? Miksi uudistaa toimintatapoja, kun näinkin on pärjätty? Miksi juuri minun työtäni pitäisi muuttaa?

Kiristynyt julkinen talous on tietysti mainio konsultti, mutta ei ainoa syy, jonka vuoksi muutos on välttämätön ja väistämätön. Suurten ikäluokkien eläköitymisten myötä kuntatyön pariin ovat siirtymässä milleniaalit ja heidän jälkeensä tulevat.

Milleniaaleista sanotaan, että he eivät sitoudu työnantajaan. Milleniaalit sitoutuvat tarinoihin tai merkityksiin, joiden rakentamisessa he haluavat olla mukana.

Miten käy työnantajalle, joka milleniaalien rekrytointimarkkinoilla sitoutuu perinteiseen työkulttuuriin, muodollisiin rakenteisiin, tarkkarajaisiin tehtävänkuviin ja hallinnollisten prosessien korostamiseen? Epäilenpä, että heikosti.

Muutos ei tietenkään ole yksinkertainen asia. Pelko ja muutosvastarinta ovat aina läsnä. Johdolta ja päätöksentekijöiltä muutos edellyttää aktiivisuutta ja määrätietoisuutta.

Kykyä nähdä vähän pidemmällä se palmusaari, tulevaisuuden kunta työnantajana, joka suoriutuu tehtävistään ja jonka työnantajaimago houkuttelee osaajia. Kuntatyötä on ryhdyttävä rakentamaan työn tuottamien merkitysten ja jouston kautta.

Keskeisesti on pyrittävä vastaamaan kysymykseen: ”Miten minä kuntatyönantajana voin tukea milleniaalia merkityksen löytämisessä ja hyötyä siitä itsekin?”

Väitän, että yksi ratkaisu työn tuottamien merkitysten löytyy kuntatyön merkityksen kirkastamisesta ja kunnan toimintaan liittyvien peruskysymysten äärelle palaamisesta: miksi ja keitä varten tätä työtä aivan oikeasti tehdään?

Eikö kuntien toiminnan tärkein tavoite ole kuitenkin palvelujen tuottaminen asiakkaalle, vaikka viranomaisia ovatkin? Löytyisivätkö milleniaalien kaipaamat merkitykset ja tarinat siitä, että kuntatyötä tehdään aidossa dialogissa ihmiseltä ihmiselle?

Kirjoittaja on Jämsek Oy:n kehittämispäällikkö ja Keski-Suomen tulevaisuusryhmän jäsen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .