Kuoleman välikappaleita

Ensimmäisen maailmansodan satavuotismuistoa vaalitaan aidosti eri puolilla maailmaa. Uusiseelantilainen Wanganui Chronicle -lehti kertoi paikallisten koululaisten kokoamasta näyttelystä, jonka aiheena ovat sotaan osallistuneet eläimet.

Maailmansodan tappotantereet sijaitsivat aivan toisella puolella maailmaa Euroopassa, mutta suursodassa kaatui noin 16 000 Uuden-Seelannin sotilasta.

Vaikka Wanganuin näyttelyssä pääosassa ovat hevoset, kirjekyyhkyt ja sotakoirat, eläimen rooli sodankäynnissä on ollut paljon laajempi. Jo ensimmäisiä kemiallisia aseita olivat kaikenkarvaiset eläinten raadot tautien levittäjinä.

Toki hevonen on sodissa ollut aivan oma lukunsa. Hevoseen perustui kaikkien armeijoiden liikkuvuuden runko viime vuosisadalle saakka.

Ensimmäisessä maailmansodassa Pariisin ilmavalvonnan papukaijat olivat nopeita mutta eivät erottaneet viholliskoneita omista. Britannialla oli yli 100 000 kyyhkyä, jotka saivat perille 95 prosenttia viesteistä. Kirjekyyhkyjä käytettiin myös toisessa maailmansodassa, lisäksi Yhdysvallat koulutti kyyhkysiä ohjaamaan ohjuksia vihollislaivoihin.

Koiria on sodissa käytetty paitsi vartijoina ja etsijöinä myös operatiivisissa tehtävissä. Esimerkiksi toisessa maailmansodassa puna-armeija käytti pommeilla vyötettyjä koiria saksalaisia panssareita vastaan ja brittien sotakoira Rob teki yli 20 laskuvarjohyppyä sotatoimissa Pohjois-Afrikassa.

Norsut ovat ratkaisseet taisteluja paitsi Intiassa ja Kiinassa myös Euroopassa. Varhaiset roomalaiset saivat vastaansa niin Epeiroksen Pyrrhoksen kuin Karthagon Hannibalin norsujoukkoja. Pimeätaisteluissa Hannibal käytti valehyökkäyksissä myös nautalaumoja, joiden sarviin oli sidottu palavia risukimppuja.

Aavikkosodissa hevosen korvasi kameli. Täyteen juotetut ja tarvittaessa teurastetut kamelit ovat toimineet myös elävinä vesivarastoina. Neuvostojoukkoja vastustaneet Afganistanin mujaheddinit panostivat kamelit käveleviksi pommeikseen.

Eläinmaailman militarisointi on ulottunut myös veden alle. Koulutetut delfiinit etsivät merimiinoja niin Yhdysvaltain kuin Venäjänkin laivastoille. Persianlahdella Yhdysvallat on käyttänyt koulutettuja merileijonia varoittamaan laivastoaan vihollisen sukeltajista.

Joskus sotaeläimen hyödyllisyyden ratkaisi sen koko. Apinoista on mainintoja jo varhaisissa aasialaisissa sotimisoppaissa.

Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat suunnitteli tuhoavansa Japanin kotirintaman ajastetuilla napalm-räjähteillä varusteluilla lepakoilla. Japanin ilmatilassa vapautetut lepakot hakeutuisivat luontaisiin lymypaikkoihinsa ja aiheuttaisivat panosten räjähtäessä tulimyrskyn. Hanke koki pahan takaiskun, kun karkuun päässeet lepakot räjäyttivät koulutustukikohtansa tuleen Uudessa-Meksikossa.

Yhdysvallat on tutkinut myös mahdollisuuksia verta imevien hyönteisten kuten kirppujen käyttöön vihollisten paikantamisessa. Vietnamin sodassa vietnamilaiset käyttivät amerikkalaisia vastaan tappavia mehiläisiä joko kätkemällä niitä ansoitteisiin tai linkoamalla vihollisensa asemiin.

Ihmisen kekseliäällä julmuudella ei näytä olleen mitään rajoja, kun eläimet on valjastettu osaksi sotien tappotöitä. Tuokin puoli sodista on hyvä joskus noteerata.