Kuolemattomuuden jälkeinen elämä

Kesken Salattujen elämien 10 vuotta sitten havahduin kammottavaan huomioon: minäkin kuolen. Ymmärsin hyvin muiden siirtyvän enemmistöön, mutta pidin itseäni luonnostaan kuolemattomana. Ennakoivan surutyön jälkeen hyväksyin kuolevaisuuteni. Hiljattain havahduin jälleen kesken Salattujen elämien kammottavaan huomioon: olemme viimeisiä elossa olevia ihmissukupolvia, jotka kuolevat pakosta. Tulevat sukupolvet veistelevät meistä hirtehishuumoria; "he kuolivat liian varhain".

IHMISET OVAT jo pitkään olleet kyborgeja silmälaseineen ja kännyköineen. Tietokoneet eivät lähitulevaisuudessamme ole enää erillisiä näyttöpäätteitä, vaan ne muodostavat muistin, tunteen, katseen ja puheen kanssa yhtenäisen käyttöliittymän. Tästä on enää miniloikka siihen, että tietoisuutemme ladataan synteettisiin aivoihin, jotka liitetään robottiin tai tökätään pelihahmoon virtuaalikentille.

Muinaiset egyptiläiset olivat virtuaalimaailma Second Lifen varsinaisia edelläkävijöitä ladatessaan muumiolle tarpeellisen mukaan.

KATSOESSANI Animal Planetilta Kongon simpansseja mietin, mikä erottaa ihmisen eläimestä. Ainoa keksimäni tekijä on ihmisen halu huijata kuolevaisuuttaan. Huijaaville on kuitenkin käynyt elämässä ja elokuvissa köpelösti. Indiana Jonesin Viimeisessä ristiretkessäkin (1989) väärästä ikuisen elämän maljasta ryyppääjä kuolee luut kolisten. Amerikkalaisille ruhonsa tai päänsä pakastaneille on naureskeltu. En tiedä, saako pakastesilavaa ikinä grillattua henkiin, mutta ihmisrodulle koittanevat loputtomat ajat. Kuolemattomuuden saavuttaminen ei välttämättä tee ihmisestä onnellista. Ei olisi hauskaa olla kuolematon ja jäädä iäisyyksiksi valtavan betonielementin alle.

Kuolemattomuus kiehtoo, mikä näkyy vampyyri- ja zombie-elokuvien invaasiona. Niissä kuolemattomuus on uhka ihmisyydelle. Ikuiset eläjät pelottavat myös uskontokuntia. Kuolemattomuus uhkaa seemiläisten uskontojen ikuisen elämän monopolia.

Ihmiskoneille voidaan povata tulikivenkatkuista vastaanottoa jumalattomina vempeleinä. Syttyy pyhä sota (ihmis)koneita vastaan. Se ei tosin juuri eroa nykytilanteesta: Terminator on jo täällä, tyhmät tietokoneet ovat ottaneet vallan.

TULEVAISUUDEN kuolemattomille warettajille minulla on vinkki kumpujen kätköstä mullasta maan. Miettikää, mihin tallennusmuotoon itsenne lataatte. Olisi elon julmaa ironiaa, jos pään kiintolevyn levitessä joutuisitte lataamaan minuutenne uudelleen varmuusasemasta, mutta ette vanhentuneiden ajureiden vuoksi saisikaan tietoisuuttanne enää avattua. Loputon elämänne päättyisi yhteensopivuusongelmiin itsenne kanssa.

Kirjoittaja on Suomen poliittisen historian tutkija ja Keskisuomalaisen avustaja.