Kuppi mukaan ja puistoon

Suomessa on olemassa vielä ainakin yksi asia, joka muistuttaa menneestä rajattoman hyvinvoinnin ajasta. Voi helsinkiläiset, pitäkää siitä kiinni!

Helsingin kaupunki tarjoaa kesäaikaan kaikille lapsille ilmaisen lämpimän keittoruoan leikkipuistoissa. Mukaan tarvitaan omat ruokailuvälineet, ei muuta.

Muualla Suomessa ei vastaavaa ole. Espoossa oli, mutta sekin lopetettiin. Mahtavaa Helsinki!

Samalla on myönnettävä, että Jyväskylässä ei moinen olisi mahdollista. Jos puistoruokailua olisi joskus järjestetty, olisi se jo kiireen vilkkaa lopetettu. Sehän maksaa!

Jyväskylää parjataan säästöratkaisuista usein ja paljon. Osin aiheesta, osin aiheetta. Jostain on nimittäin pakko nipistää.

Säästäminen on kuitenkin älytöntä. Olisi mieluummin pyrittävä etsimään keinoja siihen, ettei kalliita kunnallisia palveluja tarvittaisi niin usein. Keinot saattaisivat olla pieniä, puistoruokailun tapaisia ratkaisuja, jotka parantavat kaupunkilaisten hyvinvointia.

Helsingin leikkipuistotoiminta täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Suomen Voimisteluopettajainliitto teki aloitteen leikkipuistotoiminnan aloittamisesta vuonna 1913.

Toiminta aloitettiin seuraavana kesänä viidessä helsinkiläisessä puistossa ja toimintaa järjestettiin muutaman tunnin ajan päivittäin. Säännöllinen toiminta alkoi vuonna 1915. Maksuttoman keittoaterian tarjoaminen kesäisin lapsille aloitettiin vuonna 1942.

Helsinkiläiset eivät maksutonta puistoruokailuaan juurikaan rummuta. Käytännön tiedot ovat hyvin esillä internetissä, ruokaa tarjotaan päivittäin yli 70 paikassa ja ruokalista on nähtävillä, mutta esimerkiksi perinteen historiasta on tietoa hankalampi löytää.

Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo kirjoitti puistoruokailusta blogissaan 17.4.2013:

”Keskellä sotaa alkanut puistoruokailu tuli tarpeeseen, sillä elintarvikepula vaivasi suurta osaa helsinkiläisistä. (..) Maksuton alle 16-vuotiaille lapsille tarkoitettu puistoruokailu on vuosien mittaan herättänyt vilkasta keskustelua, kun toiminta on monena vuonna ollut vaakalaudalla tai ruokailua on järjestetty vain osassa kaupungin puistoista. 1990-luvulla kokeiltiin väliaikaisesti myös maksullista puistoruokailua, mikä herätti voimakasta vastustus-ta. (..) Ennaltaehkäisevänä palveluna kesäruokailulla on myös sosiaaliset merkityksensä.”

Pääkaupungin kannattaisi pitää puistoruokailustaan suurempaa ääntä. Olisi mielenkiintoista lukea tutkittua tietoa siitä, mitä hyvää puistoruokailu versoo.

Jatkosodan melskeissä aloitettu puistoruokailu on kestänyt lamat ja muut suuret muutokset. Toivottavasti se kestää jatkossakin, sillä tarvetta on.

Usein nykypolitiikassa luodaan suuria yksiköitä. Niistä sitten aikanaan karsitaan kaikki ylimääräinen, koska lakisääteisiä menoja on niin paljon.

Muuttovoittoisessa Helsingissä on toki moni asia toisin kuin sisämaan Jyväskylässä. Helsingin esimerkki kuiten­kin näyttää, kuinka suuruuden hyötyä tulisi käyttää.

Puistoruokailu on pitkälti sitä, mistä hyvinvointivaltiossa pitäisi olla kyse: Järjestetään yhteiskunta niin, että yhteisellä rahalla jaetaan hyvää kaikille.

Soppa lapsen kulhossa luo parempaa maailmaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.