Kurdit tienhaarassa

Kurdit selvisivät ensimmäisen maailmansodan jälkikuohuissa luhistuneen Ottomaanien valtakunnan hajoamisesta monia muita kansoja paremmin. Kurdien epäonneksi heidän strategisesti ja taloudellisesti tärkeä kotiseutunsa jakautui kuitenkin useiden valtioiden rajoille, mikä tiesi vainoja ja kärsimyksiä.

Kurdeja on arviolta 30–35 miljoonaa. Heistä valtaosa elää kurdialueilla Turkissa, Iranissa, Irakissa ja Syyriassa. Euroopassa kurdeja on yli miljoona.

Turkissa kurdit ovat suurin kansallinen vähemmistö. Sitkeintä kurdien itsenäisyystaistelu onkin ollut siellä. Yli 30 vuotta jatkuneessa selkkauksessa on kuollut noin 40 000 ihmistä, mutta viime vuosina kehitys näyttää kulkeneen kohti jonkinlaista neuvoteltua kurdien autonomiaa.

Kurdien asema on viime vuosina muuttunut varsinkin Irakissa. Persianlahden sodan jälkeen vuonna 1991 Yhdysvaltain presidentti George H. Bush petti Irakin kurdit jättämällä Saddam Husseinin valtaan ja antamalla tämän vielä kukistaa kurdien kansannousun – vaikka Bush oli itse heitä siihen yllyttänyt.

Saddam kukuistui vasta seuraavassa Irakin sodassa. Sen jälkeen Irakin kurdit ovat pohjoisessa rakentaneet Kurdistanin autonomisesta alueesta käytännössä itsenäistä öljyvaltiotaan.

Nyt entinen Irak on nopeasti hajoamassa. Sunnimuslimien ääriliike Isis on tuonut taistelunsa Syyrian sisällissodasta Irakin puolelle ja vallannut laajasti sunnien alueita. Nuri al-Malikin johtaman shiiamuslimien keskushallituksen sotilaallinen asema on romahtanut joukkojen silmittömään pakoon raakojen Isis-soturien tieltä. Isis on vahvistanut iskuvoimaansa hallituksen joukkojen poisheittämällä amerikkalaisaseistuksella ja on jo pääkaupungin Bagdadin porteilla.

Ainoan järjestäytyneen vastuksen Isisille Irakissa tarjoavat kurdien Peshmerga-joukot. Ne ottivat nopeasti haltuunsa hallituksen joukkojen jättämät asemat alueensa rajoilla ja ovat nyt herroina muun muassa tärkeässä Kirkukin öljykaupungissa. Kurdistanin elintasoa jo kovasti nostanutta omaa öljyntuotantoa on tarkoitus lisätä, kun valtakiistojen vuoksi rahoitus Bagdadin keskushallitukselta on jo loppunut.

Al-Malikin hallituksen kurdit ovat jo hylänneet. Kurdistanin öljyä viedään Turkkiin ja sitä on jo purettu muun muassa Israelissa. Irakin hallitus on uhannut kurdiöljyä keskushallinnon ohi ostavia oikeustoimilla, mutta siitä tuskin piitataan Israelissa – virallisesti maat ovat olleet sotatilassa Israelin perustamisesta eli vuodesta 1948 lähtien.

Lähitulevaisuudessa entisen Irakin alueella nähdään ehkä itsenäinen Kurdistan, ”Shiiastan” ja kenties parikin ”Sunnistania”. Muiden alueella aktiivisten valtojen reaktioita voi vain arvailla.

Yhdysvallat seisoo ällistyneenä aikaansaannoksensa edessä mutta puhuu silti yhtenäisen Irakin puolesta. Saudi-Arabialle varmaankin sopisi, että sunnien vaikutusvalta alueella kasvaisi eikä shiialaisen Iranin valtapiiri enää ulottuisi koko Irakiin. Iran puolestaan tuskin haluaa mitään ”tynkä-Shiiastania” protektoraatikseen. Ja kaikissa muissa kurdivähemmistöjen maissa laskeskellaan huolestuneina, miten Irakin serkkujen esimerkki vaikuttaa kurdiväestön mielialoihin koko alueella.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.