"Kurittomat" koululaiset

Koulukeskustelussa yhden näkökannan mukaan opettajien tulee hankkia itselleen kunnon auktoriteettiasema sekä vahva kurinpitokyky, jotta oppilaat saadaan pysymään aisoissa. Toiset taas vaativat vanhempia kasvattamaan lapsiaan paremmin, jotta he osaisivat olla hiljaa ja rauhallisina pulpeteissaan koko koulupäivän ajan.

Molemmat näkökannat ovat tuttuja tämänkin sivun Lyhyet-palstalta.

Usein lisätään, että ennen oppilaat kyllä osasivat käyttäytyä eli olla paikallaan sekä puhua vain silloin, kun opettaja heiltä jotain kysyi. Meidän aikanamme ei olisi tullut kuuloonkaan moinen nykymeno, todetaan.

Varmemmaksi vakuudeksi entisajan käytäntöjen erinomaisuudesta muistelija usein kertoo koulumuiston, jonka tarkoitus on valaista koulukurin tärkeyttä ja opettajan ehdotonta auktoriteettia.

YLLÄTTÄVÄÄ kyllä, viittauksessa entisaikaan on avain koulujen "hillittömän" nykymenon ymmärtämiselle.

Muutama vuosikymmen sitten koulunkäynti mahdollisti sosiaalisen nousun, sillä köyhistäkin oloista saattoi ahkeruudella ponnistaa arvostettuihin, hyväpalkkaisiin töihin, joista omat vanhemmat eivät voineet uneksiakaan.

Koulujärjestelmän tasa-arvoisuus on ollut yhteiskuntamme menestystekijä, joka aikanaan takasi, että Suomeen ei muodostunut kouluttamatonta köyhälistöä. (Nyt sen sijaan olemme saaneet koulutetun köyhälistön.)

Hyvä palkka ja arvostettu asema olivat tavoiteltavia asioita, koska ne aidosti olivat kenen tahansa saavutettavissa perheen varallisuuteen - tai pikemminkin varattomuuteen - katsomatta.

TÄMÄ LUPAUS antoi motivaatiota istua koulutunneilla ja se loi yhteiskuntaan koululaitosta arvostavan ilmapiirin. Kun tähän vielä lisää silloin vielä kyseenalaistamattoman auktoriteettiuskon, niin johan ovat lapset hiljaa pulpeteissaan.

Mutta eivät istu enää.

Luokissa on nyt tiedonhaluisia kyselijöitä ja kyseenalaistajia, huomaamattomia keskitien kulkijoita, huomionkipeitä häiriköitä ja kiusaajia ja kaikkea tältä väliltä.

Heitä kaikkia yhdistää huomattavasti suurempi epävarmuus tulevaisuutta kohtaan kuin mitä heidän vanhemmillaan tai isovanhemmillaan oli.

Kouluttautuminen ei enää takaa hyväpalkkaista asemaa, joten puurtamiselle on löydyttävä motivaatio muualta, esimerkiksi opiskeltavista aineista itsestään. Siksi opetukselta vaaditaan myös laatua (ja se voi johtaa ikävimmillään siihen, että oppilaat ja heidän vanhempansa mieltävät itsensä asiakkaiksi, joita opettajan tulee palvella).

BRITTILÄISEN Paul Willisin klassikkotutkimus 40 vuoden takaa kuvaa "kurittomia" ja kouluttautumiseen välinpitämättömästi suhtautuvia brittityöväenluokan lapsia. Aikaerosta ja yhteiskuntien erilaisuudesta huolimatta suomalaisesta yhteiskunnasta löytyy nyt samantyyppistä näköalattomuutta kuin Willisin tutkimilla oppilailla oli.

Brittioppilaat tiesivät, että koulunkäynti luokkayhteiskunnassa ei kuitenkaan takaa menestystä. Nykyoppilaat Suomessa puolestaan tietävät, että koulutus ei enää takaa arvostettua asemaa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.