Kurkistus koulumaailmaan

Kun 1980-90-lukujen taitteessa työskentelin Keskisuomalaisen julkaiseman nuorisoliite Sykkeen esimiehenä, kouluvierailut olivat lähes jokaviikkoista "herkkua". Viimeinen sana on sitaateissa - mieleen on elävästi jäänyt, kuinka joskus yläkouluikäiset nuoret istuivat lähes puhuttamatta koko tunnin. Heitä ei saanut innostumaan millään.

Ajat ovat muuttuneet, sain ilokseni huomata vieraillessani torstaina Jyväskylän Normaalikoululla 8. ja 9. luokassa. Oppilaat olivat aidosti kiinnostuneen oloisia, hyviä kysymyksiä suorastaan sinkoili. Konkariopettajat vahvistivat havaintoni: nykynuoret ovat sanavalmiimpia ja rohkeampia ilmaisemaan itseään kuin parikymmentä vuotta sitten.

Tutkija Pekka Räihä Jyväskylän yliopistosta moitiskeli viikolla Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa suomalaista koulua yksilöllisen suorituskeskeisyyden korostamisesta, vaikka nykyaika edellyttää yhteisöllisyyttä. En nähnyt Norssin arkea, mutta viimeviikkoinen 95-vuotisjuhlahumu työpajoineen ja messutapahtumineen näytti olevan iloista yhteisöllisyyttä tulvillaan.

NUORET haluavat kuulla uratarinoita. Näin opasti toimitusjohtaja Michaela von Wendt Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n Prima-päivässä tiistaina.

Oma uratarinani saattoi olla nuorista tylsä, sillä harva 15-vuotias haluaa edes kuvitella olevansa yli 20 vuotta samassa työpaikassa. Esimerkiksi Taloudellisen tiedotustoimiston tuoreen tutkimuksen mukaan nuoret arvostavat mielenkiintoisia työtehtäviä ja mukavia työtovereita enemmän kuin varmuutta työsuhteen jatkumisesta.

Kansainväliset vertailut puolestaan osoittavat, että suomalaisnuoret arvostavat hyvää palkkaa enemmän kuin muiden Pohjoismaiden samanikäiset. Helppo uskoa, sillä 9-luokkalaisten ensimmäinen kysymys kuului: Paljonko toimittaja saa palkkaa?

KOULURUOKAKIN oli Norssissa suorastaan herkullista. Ihmettelin ääneen, miksi kouluaterioita niin paljon parjataan.

Valtion harjoittelukouluna toimiva Norssi on onnekkaassa asemassa, koska sillä on oma valmistuskeittiö. Ruokaa ei kuljeteta pitkien matkojen päästä keskuskeittiöstä. "Kumiperunat" eivät ole vain vitsi tai nuorten nirsoilua.

Siinä missä osa nuorista korvaa kouluruuan päivittäin makeilla välipaloilla tai piipahduksella pitseriassa, osalle nuorista koululounas on päivän ainoa lämmin ruoka. Yhteiskunnan tuloerojen heijastumaa tämäkin.

Pitsataksit ovat kuulemma tuttu näky varsinkin yläkoulujen ja lukioiden pihamailla. Samaan aikaan terveellistä ruokaa menee huikeat määrät jätteisiin. Jäteruoka on biojätettä, eikä sitä saa tarjoilla uudelleen edes possuille.

Joka päivä liki miljoona lasta ja nuorta saa ilmaisen kouluruuan ala- ja yläkouluissa, lukioissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Tämä on suomalaisen koulujärjestelmän yksi ylpeyden aihe. Silti kouluruuan arvostus on Suomessa heikoa, erityisesti yläkouluissa.

Kuka keksii kampanjan, joka nostaisi kouluruuan sille kuuluvaan arvoon?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.