Kyberhyökkäys lähti hanurista

Suomi varautuu kybersotaan ja hankkii kyberaseita, koska seuraava Suomea koskeva konflikti tapahtuu tietoverkossa. Siinä sodassa ei kaadu miehiä vaan tietokoneita eivätkä tykistöiskut jauha Mannerheim-linjaa vaan roskapostikeskitykset palomuureja. Hyökkäys voi olla paras puolustus. Niinpä haittaohjelmien torjunnan sijasta niitä aletaankin kehitellä itse - kuten kaikissa muissakin samaa kilpavarustelua käyvissä maissa.

Kybersodassa ei ole rintamia ja vihollinenkin on epämääräinen. "Hyökkäyksen" voi aiheuttaa vihamielinen valtio, yksittäinen hakkeri tai oma ohjelmavirhe.

Ihmiskunta seisoo neuvottomana aikaansaannoksensa edessä. Tai ainakin muut kuin suomalaiset, jos sotahistoriaamme on luottamista.

SUOMALAISET olivat mukana jo Venäjän-Japanin sodassa vuosina 1904-1905, kun venäläiset yrittivät lamauttaa Japanin sähkeliikenteen ja viestintäyhteydet. Vuoden 1918 sodassa valkoiset kuuntelivat punaisten lennätinlinjoja ja selvittivät vastusmittauksella, missä punaisten sotilasjunat liikkuivat. Neuvostoliiton laivaston radiosanomat luettiin Suomessa vuodesta jo 1934 alkaen.

Viime sodissa Suomen sotilaallinen radiotiedustelu kasvoi ja loisti. Talvisodan suurvoitto Raatteen tiellä mahdollistui radiotiedustelun selvitettyä, että hyökkäävä 44. divisioona oli kokonaisuudessaan tiellä ja suomalaisten motitettavissa. Jatkosodan ratkaisutaisteluissa radiotiedustelu selvitti hyökkääjien aikeet, mikä mahdollisti valtavat torjuntatulen keskitykset muun muassa Tali-Ihantalassa.

Päämaja avasi niin Saksan kuin Neuvostoliitonkin salasanomat ja Yhdysvaltain salaisimmatkin sähkeet. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Suomen operatiivisella johdolla oli ajoittain paremmat tiedot vihollisesta kuin omista joukoista. Vihollisen armeijaportaan ja divisioonien välisestä liikenteestä avattiin neljä viidesosaa. Jopa liittoutuneiden huippukokouksia seurattiin reaaliajassa.

VIIPURI on oma lukunsa suomalaisessa kybersotahistoriassa. Kaupungin kukistuessa 20.6. 1944 radiotiedustelu sieppasi puna-armeijan panssarien ilmoituksen, jossa vaunut ilmoittivat olevansa Viipurissa. Näin Päämaja sai tietää kaupungin kukistumisesta ennen kuin sen puolustuksesta vastannut IV armeijakunnan komentaja. Viipurin puolustus oli sekaisin siksikin, että joku varhainen kybersodan pioneeri häiritsi kaupungin puhelinverkkoon kytkettyä 20. Prikaatin komentoverkkoa.

Viipuri oli suomalaisille korpikybersotureille haaste jo hyökkäysvaiheessa syksyllä 1941. Vetäytyneet neuvostojoukot olivat miinoittaneet kaupungin erikoisilla miinoilla, jotka räjäytti tietyllä radiotaajuudella soitettu kolmisointu.

"Vastahyökkäyksessään" suomalaiset eliminoivat miinat sekoittamalla sointukoodit. Niiden päälle ajettiin radiosta musiikkia miinojen kantoaallon lähetystaajuudella. Kyberaseeksi valikoitui Viljo Vesterisen ja Dallapé-orkesterin vuonna 1939 levyttämä Säkkijärven polkka, jossa arveltiin olevan riittävästi sointuja myös venäläisille. Vesterisen hanuri valittikin Viipurissa yötäpäivää helmikuuhun 1942 saakka.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.