Kylien tarmo käyttöön

Samaan aikaan kun koko maailman sanotaan muuttuneen yhdeksi maailmankyläksi, maaseutumaiset kylät ovat tulleet yhä enemmän tietoisiksi itsestään.

Maailmankyläksi sulautumisella kuvataan viestintäyhteyksien helpottumista – ja siten välimatkojen ”katoamista” eri maailmankolkilta. Voisi kuvitella, että tämän kehityksen myötä pienet kyläyhteisöt menettäisivät merkitystään.

Asia on kuitenkin päinvastoin.

Maailmankylän rinnalla perinteiset kyläyhteisöt ovat vahvistaneet olemassaoloaan ja siksi ne elävät tavallaan uutta renessanssia. Väite voi tuntua oudolta näinä aikoina, jolloin maaseutu tyhjenee kasvukeskuksiin.

Mutta ne kylät, joissa on vielä asutusta, ovat tiivistäneet toimintaansa, yhdistäneet asukkaidensa voimia ja miettineet tulevaisuuttaan. Nyt yhdellä jos toisellakin maaseutukylällä on oma kyläyhdistys – samaten kuin kaupungeilla alueelliset asukasyhdistyksensä.

Kyse on lähidemokratian painoarvon lisäämisen tarpeesta, ja myös halusta tuoda esiin kylien elinvoimaisuutta.

Yksi osoitus asukkaiden voimien kokoamisesta ja kylien itsetietoisuuden kasvusta ovat monet kesäiset kylätapahtumat ympäri Suomea. Mutta se on vain yksi – tosin näkyvä – osa kylien toimintaa.

Virkeät kyläyhdistykset miettivät alueensa tulevaisuutta ja osallistuvat aktiivisesti kylänsä kehittämiseen. Tämän havainnon teki Jyväskylän yliopiston tutkija Kaisu Kumpulainen lauantaina tarkastettavassa väitöskirjassaan. Viitasaarelaissyntyisen Kumpulaisen mukaan yhdistyksistä on tullut keskeinen yhteistoiminnan muoto samalla kun kyläyhteisöt perinteissä mielessä ovat hävinneet.

Yhdistyksissä mietitään nyt erityisesti yrittäjyyttä – eli kylien mahdollisuutta pysyä elinvoimaisina. Kyläyhdistysten toiminta saatetaan helposti mieltää sisäänpäinlämpiäväksi puuhasteluksi, mutta nykyaikaiset yhdistykset toimivat juuri päinvastoin. Ne pyrkivät avautumaan ulospäin, verkostoitumaan ja etsimään yhteistyökumppaneita alueensa ulkopuolelta. Siitä painokkaana osoituksena on juuri kylien yrittäjyyskulttuurin voimistuminen.

Kumpulaisen havainnot virkeistä kyläyhdistyksistä sisältävät tärkeän viestin kuumana käyvien kuntaliitoskeskustelujen aikana.

Kuntaliitokset tuskin olisivat nyt niin iso mörkö, jos kylien – sekä pienten kuntien – asukkailla olisi vahva tunne siitä, että myös heidän mielipiteellään on merkitystä liitoksen jälkeen.

Kumpulaisen havainnot kertovat lähidemokratian turvaamisen ja kehittämisen merkityksestä. Kuntien on syytä kiinnittää tähän huomiota – siintelipä edessä kuntaliitos tai ei.

Kuntaliitoskeskustelut junnaavat usein paikallaan eipäs–juupas-tasolla. Kyläyhdistysten aktiivinen toiminta voisi olla konkreettinen ehdotus siitä, miten lähidemokratiaa voitaisiin käytännössä toteuttaa kuntaliitosten jälkeen.

Kylien aktiivisuuteen tulisi tällöin suhtautua kunnissa – juuri niissä isommissa – vakavasti. Asiaa ei auta, jos kyläyhdistykset ovat yksinään virkeitä ja kehityshalukkaita: kylien tarjoama aktiivisuus on myös kunnissa osattava ottaa vastaan ja käyttöön.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.