Kyllä! Armoa pimeään!

Pimeänä, lumettomana, lauhana talvena joku tekopirteä yrittää aina jossain vaiheessa lässyttää siitä, mitä positiivista kaamosajassa muka on. Se on rasittavaa kuultavaa. Eivätkä höpinät edes pidä paikkaansa.

Pirteilijä on tohkeissaan esimerkiksi siitä, että pimeän aikaan on mukava polttaa kynttilöitä.

Mutta kynttilöistä pääsee sisäilmaan haitallisia hiukkasia hengitettäväksi. Myös seinät ja kodin tekstiilit saavat noesta osansa. Kumpaakaan en pidä varsin mukavana asiana.

Positiivisuusintoilijoiden typerin ajatus on kuitenkin se, että kaamos antaa mahdollisuuden olla tekemättä mitään. Pimeässä ei muka tarvitse stressata mistään.

Mistä ihmeestä tällainen käsitys on syntynyt?

Työssäkäyvät joutuvat – tai saavat – työskennellä ihan yhtä tehokkaasti kuin aina muulloinkin – ja ehkä tehokkaamminkin, sillä moni työasia on saatettava loppuun ennen joulua ja vuoden vaihdetta.

Myöskään kotityöt eivät ole hävinneet minnekään, eivätkä edes vähentyneet. Kaupassa on käytävä, ruokaa on laitettava, on siivottava ja pestävä pyykkiä kuten kaikkina muinakin vuoden aikoina. Jotkut jopa lisäävät hommiaan jouluhössötyksellä.

Kaamoskurjuus ei totisesti armoa tunne, vaikka sitä kuinka pyytäisi ja anelisi. Työnantajakaan ei antanut lupaa olla tekemättä tänään mitään, vaikka ihan vasiten kysyin.

Pimeys ei yhtään vähennä stressiä vaan pikemminkin lisää sitä.

Pimeällä on yritettävä pysyä liikenteessä sekä hengissä että ajamatta muiden päälle. Se on todella stressaavaa.

Pimeään on sinun aamulla lähdettävä ja pimeässä sinun on kotiisi tultava. Siinä välissä on yritettävä pysyä vahingoittumattomana liikenteessä. Se ei ole helppoa edes niille jalankulkijoille ja pyöräilijöille, joilla on heijastimet, valot ja huomiovermeet.

Ihme on, että valottomat polkupyöräilijät ja ilman heijastinta kulkevat jalankulkijat ylipäänsä onnistuvat pysymään niinkin hyvin vahingoittumattomina. Ikäviltä onnettomuuksilta ei kuitenkaan aina vältytä. Heijastimet ja valot eivät takaa aivan täydellistä henkivakuutusta, mutta erittäin hyvän näkyvyyden ne pystyvät antamaan.

Pimeät kulkijat nostavat ymmärrettävästi autoilijoiden stressitasoa huimasti. Mutta myös autoilijoiden olisi hyvä muistaa lähestyä suojateitä pimeässä kaupunkiliikenteessä erityisen varovasti, jotta heillä olisi edes mahdollisuus yrittää nähdä, onko joku ylittämässä tietä.

Tänä aamuna tosin joku autoilija luuli suojatien merkitsevän sitä, että sen edessä ensin hiljennetään ja sitten kaasutetaan, kun on havaittu kulkijan aikovan ylittää tie.

Tämä loputon pimeys on ankeuttaja vailla vertaa – uskokaa vaan suosiolla, te kaikki positiivisuuslässyttäjät!

Asiahan on nyt niin, että näillä leveysasteilla ihminen on tähän vuodenaikaan tarkoitettu pötköttämään pankolla, kääntämään kylkeä ja mahdollisesti nousemaan sen verran ylös, että päästää koiran pihalle ja takaisin sisään.

Mutta ei. Meille kaamoskurjuudesta kärsiville sanotaan julmasti: Ei armoa, pimeään.

Haluaisin kuitenkin, että meille sanottaisiin: Ei, armoa pimeään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.