Kysymys, jota ei pidä arastella

Eihän nyt sellaista ilkeä ja kehtaa ihmisiltä kysyä, oli erikoissairaanhoidon ammattilaisten ensireaktio ajatukseen, että työntekijät alkaisivat kysyä vastaanotolla ihmisiltä, ovatko nämä kohdanneet väkivaltaa läheisissä suhteissaan.

Vastaväitteitä löytyi lisää helposti: kyse on monimutkaisesta ongelmasta, eikä sellaisen kyselemiseen saati selvittelemiseen ole resursseja, eikä myöskään tietoa ja taitoa tehdä mitään jos jotain ilmenee. Ja miten taata kysymyksen jälkeen sekä asiakkaan että oma turvallisuus, jos jotain pelättävää tulee esiin.

Tällaiseen vastaväitteiden lähes ryöppyyn tutkijat törmäsivät, kun he haastattelivat Keski-Suomen sairaanhoitopiirin työntekijöitä lähisuhdeväkivaltaan puuttumisesta.

Tutkijaryhmä Tuija Virkki, Marita Husso, Marianne Notko, Aarno Laitila, Juha Holma ja Mikko Mäntysaari selvittivät, mitä keinoja erikoissairaanhoidossa olisi puuttua nykyistä paremmin läheisessä suhteessa koettuun väkivaltaan.

Tutkijoiden artikkeli sai vastikään Sosiaalilääketieteen yhdistyksen myöntämän palkinnon.

Pitkän tutkimushaastattelun kuluessa moni terveydenhoidon ammattilainen havahtui katsomaan asiaa myös toisin silmin: onhan näin isoon ongelmaan oltava keinoja puuttua. Tilastojen valossa väkivalta on Suomessa vakava yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen ongelma.

Eettiset kysymykset nousivat terveydenhoidon ammattilaisilla pintaan: koska lähisuhdeväkivalta vakavasti heikentää ihmisten terveyttä niin psyykkisesti kuin fyysisesti, ei ongelmaa voi sivuuttaa.

Ja haastateltavien pohdiskelu jatkui: kysytäänhän potilailta nyt jo alkoholinkäytöstä ja masennuksesta, vaikka myös ne ovat arkaluonteisia asioita. Eli mikä estäisi liittämästä mukaan kysymystä suomalaisten erikoisongelmasta eli lähisuhdeväkivallasta.

Ei mikään, oli lopputulema.

Niinpä ensireaktiona syntynyt vastustus kääntyi työntekijöiden haluksi löytää keinoja puuttua vakavaan ongelmaan.

Nyt lähisuhdeväkivaltaa koskeva kysymys esitetään muutamissa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin yksiköissä. Jos hälyttävää ilmenee, työntekijät ohjaavat potilaan lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneen tiimin luo.

Jatkossa tutkijat pureutuvat siihen, ovatko tiimin luo ohjatut potilaat saaneet tarvitsemaansa apua.

”Jätä se! Miksi se ei lähde väkivaltaisesta suhteesta! Kyllä aikuisen ihmisen on osattava pitää huolta itsestään ja ymmärrettävä hakea itse apua, jos läheinen hakkaa.”

Nämä ovat usein kuultuja ulkopuolisten kommentteja lähisuhdeväkivaltaa kokeneista.

Tutkijaryhmä havaitsi, että asenne ei ole aivan vieras edes terveydenhoidon ammattilaisille. Lähisuhdeväkivalta nähdään edelleen helposti yksilön ongelmana: aikuiset itse ovat vastuussa siitä, millaisissa suhteissa elävät.

Tutkija Tuija Virkki korostaa, että tällöin jää havaitsematta väkivallan lamaannuttava vaikutus yksilön toimintakykyyn ja samalla heikentyneisiin voimiin hakea apua ja irtaantua suhteesta.

Ainakin terveydenhoidon ammattilaisten on yritettävä nostaa tällainen potilas takaisin jaloilleen. Väkivaltaa kokeneiden löytämiseksi kannattaa silloin lisätä yksi kysymys terveyskyselyn patteristoon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.