Lähdön syitä Lahden voitossa

Mari Kiviniemi teki yksinäisen ihmisen ratkaisun. Paavo Väyrynen oli lauantaina taas syyttänyt Kiviniemeä keskustan kannatustappioista. Sitten tuli alaspäin valuva galluptulos, jolla Kiviniemi perusteli yllätyslähtöään.

Kiviniemi jättää keskustan puheenjohtajakamppailun häntä kalvaneen ehdokkaan temmellyskentäksi. Erityisesti Väyrynen ja hieman Mauri Pekkarinenkin joutuvat uuden tilanteen eteen. He eivät nyt voi profiloitua Kiviniemen vaihtoehdoiksi vaan keskustelu kääntyy siihen, mitä ehdokkaat itse ovat.

Kiviniemi sanoi erokirjeessään suoraan, että hän kypsyi puolueen riitaisuuteen. ”Puolue on vahva ja menestyy vain, jos se on yhtenäinen ja johto nauttii kiistatonta tukea.” Eilen Kiviniemi voimisti sanomalla, että puolueväen tulisi ”rakastaa” johtajaansa.

Kiviniemi oli viime aikoina kuin ilmaa puolueessa. Näkyviä tukijoita ei hänen jatkolleen tullut esiin. Se söi Kiviniemeä samoin kuin se, että Väyrynen–Pekkarinen haastoi hänet heti kahden vuoden johtajuuden jälkeen uudelleen.

Nyt olemme kuulleet eri portaista lausuntoja, joissa pahoitellaan Kiviniemen vetäytymistä. Aivan kuin omantunnontuskat olisivat iskeneet.

 

Lahden puoluekokous oli kaksi vuotta sitten Kiviniemen täysvoitto. Liberaalisiipi sai puolueessa lähes täydellisen vallan. Se tapahtui ehkä vahingossa, mutta seuraukset olivat selvät. Konservatiivit ja osa perinteistä kannattajakuntaa tunsi jääneensä jalkoihin.

Vastaliike lähti muhimaan. Tässä tilanteessa perussuomalaisten nousu oli keskustalle paha paikka. Vaikka sosiaalidemokraatit menettivätkin perussuomalaisille enemmän kuin keskusta, tilanne puolueessa alkoi kiristyä.

Kannatuksen lasku historiallisen alas söi johdon uskottavuutta.

Keskusta käy pian puheenjohtajataistelun Väyrysen ja Pekkarisen kesken. Tai sitten esille tulee nuoren sukupolven haastajia. Se on todennäköistä. Valitseeko keskusta uutta vai vanhaa?

Jos nuorisosiipeä tulee, eturivissä ovat kansanedustaja Tuomo Puumala ja euroedustaja Riikka Manner. Puumala on nuorta, ehkä liberaaliakin mutta aluepohjaista linjaa. Manner on arvoliberaali mutta asialinjassa konservatiivi aluepolitiikka-maatalouspuheineen.

Mannerin kohdalla suuri kysymysmerkki on, voiko keskustaa johtaa Brysselistä ja kaksivuotiaan lapsen eronneena yhteishuoltajana (ei siis yksinhuoltaja).

Myös kansanedustajat Anu Vehviläinen tai Anne Kalmari voisivat olla kompromissiratkaisu puoluejohtoon.

 

Presidentti Sauli Niinistö on ottanut vahvan päivänpoliittisen roolin. Hän on usein uutiskuvissa ovensuussa mikit lähes suussa. Presidentillistä vaikutelmaa olemuksessa ei vielä ole.

Puoliso Jenni Haukio on tyyliltään paremmin sopeutunut rooliinsa vaikka näyttääkin lähes kummitytöltä.

 

Puolustusministeri Stefan Wallin (r.) menetti Dragsvik-kohussa kaiken. Hän petti pääministerin ja vei myös RKP:ltä yhteiskunnallista hyväksyntää. Siksi ei olekaan yllätys, että hän ilmoitti viime viikolla luopuvansa kesällä puoluejohtajuudesta ja siten käytännössä pian myös ministeriydestä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.