Läheisen aiheuttama piina

Lähisuhdeväkivaltaa on vaikea jopa ammattilaisten tunnistaa. Lapsiin kohdistuva väkivalta havaitaan nykyään onneksi herkemmin, mutta sama tilanne ei ole vanhusten kohdalla. Vanhusten kohtaama lähisuhdeväkivalta - olipa se sitten fyysistä tai henkistä väkivaltaa - tunnistetaan huomattavasti heikommin. Useimmiten väkivallan tekijänä on vanhuksen puoliso tai aikuinen lapsi.

Tunnistamisen vaikeus on ilman muuta ongelma. Mutta ongelma ei ratkea vain asian toteamiseen.

Usein vaikeutena on, mitä tehdä tunnistamisen jälkeen eli millaista apua uhrille pystytään tarjoamaan. Silloin aikaa ei enää ole pähkäilyille, vaan jokaisessa kunnassa tulisi olla selvät kanavat, miten tukea voidaan antaa nopeasti.

Avun kiireellisyys kyllä tiedostetaankin, mutta silti liian usein uhri jää yhä tilanteeseensa yksin.

Tämä on epäilemättä yksi syy, miksi lähisuhdeväkivaltaa kohdanneet eivät herkästi lähde itse hakemaan apua.

PAHIMMILLAAN autettava voi kokea, että hän on kuin kuuma peruna, jota oikein kukaan ei ota hyppysiinsä, vaan että häntä pallotellaan terveydenhuollon ja sosiaalitoimen välillä.

Vanhusten kokema lähisuhdeväkivalta havaitaan usein lääkärissä tai sairaanhoitajan vastaanotolla. Sen jälkeen mukaan auttamistyöhön tulevat sosiaalityön ammattilaiset.

Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyön on tässäkin oltava saumatonta ja siksi esimerkiksi Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä on aloitettu kartoitus niistä palveluista, joita lähisuhdeväkivaltaa kokeneille on kunnissa tarjolla.

VALITETTAVASTI kaikissa kunnissa palvelut eivät toimi niin hyvin kuin pitäisi.

Takkuamisen syitä on monia, eikä vähäisin ole se, että kaikissa kunnissa ei ole saatu täytettyä sosiaalitoimen avoimena olevia vakansseja. Tulijoita kun ei ole.

Siksi tuntuukin liki kohtuuttomalta edellyttää, että jo nyt moniosaajina toimivat moniongelmaisten asiakkaiden kanssa painiskelevat harvat sosiaalityöntekijät kartuttaisivat yhä enemmän osaamistaan lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden vanhusten auttamisessa. Jokaisessa kunnassa tulisi kuitenkin olla edes yksi lähisuhdeväkivaltaan perehtynyt ammattilainen.

Tämä vaatimus on pieni sen rinnalla, kun toisessa vaakakupissa on, mitä vanhukselta muutoin edellytetään: sitä, että hän jatkaa sietämättömässä tilanteessaan saamatta nopeaa ja todellista apua piinaansa.

UHRIA EI juuri auta, jos hänelle tarjotaan turvallinen majapaikka yöksi tai pariksi, mutta ei pystytä antamaan kunnollista jatkoapua.

Harva iäkäs uhri on edes valmis lähtemään vieraaseen paikkaan.

Lähisuhdeväkivaltaan liittyy usein päihdeongelmia ja/ tai mielenterveysongelmia. Ongelmien vyyhti on usein mittava.

Sen vuoksi palvelujärjestelmän filosofiana ei voi olla tehokkuus sen kirjaimellisessa mielessä: nopea hoito miten kuten ja sitten ulos. Läpimenologiikan sijaan lähisuhdeväkivaltaa kohdanneet tarvitsevat saattamista ja pitkään perään katsomista.

Yksin häntä ei saa jättää.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.