Läheltä ja reilusti

Lähiruoka ja reilun kaupan elintarvikkeet ovat syystäkin nousseet arvoonsa: ne henkivät turvallisuutta, toisten arvostamista ja suurta viisautta. Koska ihminen on keho–mieli-kokonaisuus ja tarvitsee siis ruumiin ravinnon lisäksi hengenravintoa, liputettakoon myös lähikulttuurin ja reilun kulttuurin puolesta!

Suomen Kulttuurirahaston laajassa tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten suhdetta taiteeseen ja kulttuuriin. Lopputulema oli, että kulttuuri kiinnostaa meitä ikään, asuinpaikkaan ja tuloluokkaan katsomatta.

Taiteen tehtävistä tärkeimmiksi todettiin viihdytyksen ja lohdun tuominen arkeen, esteettisten kokemusten tuottaminen ja ihmisten yhdistäminen yhteisten kokemusten kautta. Lähikulttuuripalvelujen kärkeen nousivat kirjasto, kirjakauppa, elokuvateatteri sekä taide- ja kulttuuriharrastuksia mahdollistava kansalaisopisto. Etenkin viimemainittu on myös reilun kulttuurin tyyssija.

Lähikulttuuri on jo tuttu käsite, reilu kulttuuri kenties hieman vieraampi. Se nostaa kunniaan kaikkien ja kaikenikäisten oikeuden luoda itse, nauttia muiden luomistyöstä ja osallistua yhteiseen tekemiseen.

Suurissa kaupungeissa on suurten kaupunkien taide- ja kulttuuritarjonta teattereineen, konsertteineen, näyttelyineen ja vierailevine megatähtineen. Maaseutukaupunkien ja -pitäjien valtava vahvuus on kuitenkin juuri lähikulttuurin ja reilun kulttuurin monipuolisuus ja helppo poimittavuus.

Kulttuurirahaston kyselyssä vastaajat nostivat kulttuurikulutuksen esteiksi korkeat pääsymaksut ja pitkät matkat. Lähikulttuuri ja reilu kulttuuri voivat tässäkin kohdassa käydä ylpeinä esiin, sillä ainakaan lipunhinnat eivät yleensä päätä huimaa.

Jokainen Keski-Suomenkin kolkka on oman kulttuurinsa Mekka. Kunnat, seurat, seurakunnat, opistot ja erilaiset yhteisöt tarjoavat jatkuvasti ohjelmapaletteja, jotka siis tuovat viihdytystä, lohtua, esteettisiä nautintoja ja yhteisöllisyyttä. Tämän tarjonnan arvoa älköön unohdettako säästöjen ja supistusten kurimuksessa!

Lapsesta ei kannattane kasvattaa hengenravinnosta elämäneväitä etsivää viemällä hänet alkajaisiksi vaikkapa oopperajuhlille, vaan kulttuuri-iloon on helpointa sukeltaa kotikulmilla. Esimerkiksi meillä Keuruulla on jatkuvasti tarjolla paikallisten ja vierailevien harrastajien ja ammattilaisten konsertteja ja teatteriesityksiä sekä monenlaisia näyttelyitä – jopa uimahalliin on avattu pieni galleria. Lasten ja nuorten oikeudet tasapuolisiin kulttuurinautintoihin pyritään takaamaan myös varhaiskasvatuksen ja peruskoulun kulttuurikasvatusohjelmalla.

Lähikulttuurianti on usein myös reilua kulttuuria. Keurusseudulla tätä ”kaksineuvoisuutta” edustavat muun muassa Keuruun musiikkileiri Soiton paikka -konserttisarjoineen ja Multiaista satoa -festivaali: niissä on oikeus sekä luoda itse että nauttia muiden luomistyöstä.

Ja muistetaan sekin, etteivät lähikulttuuri ja reilu kulttuuri tarkoita sisäpiiripiiperrystä. Valtakunnallisesti tunnettu Keuruun kaupungin Einari Vuorela -runopalkintokin tarvitsee taustakoneistoonsa roppakaupalla lähikulttuurin ja reilun kulttuurin toimijoita.