Lähentelysesonki alkaa pian

Julkisuuteen nousee aika ajoin tietoja tapauksista, joissa aikuiset ihmiset ylittävät toisen yksityisyyden rajat. Samalla seksuaalinen häirintä on häilyvä käsite. Rajoja voi rikkoa teoin, mutta myös sanoin.

Julkisuudessa on viime aikoina kyselty: Miksi häirinnästä vaietaan usein pitkään? Vastaus on yksinkertainen: puhuminen on vaikeaa ja aiheuttaa hankalia jatkokysymyksiä, vaikeneminen on paljon helpompaa.

Kiusallisista tilanteista puhuminen on aina riski: otetaanko puhe tosissaan? Ymmärsinkö häirintätilanteen oikein? Entä jos minut itseni ymmärretään väärin? Toisinaan lavertelijoiden koetaan tekevän pahemmin kuin lähentelijöiden.

Erityisen raskauttavaa häirintä on, jos se tapahtuu kahden erilaisessa asemassa olevan ihmisen välillä.

Oma ensimmäinen kertani yllätti. Olin nuori ja kesätöissä. Johtavassa asemassa oleva mies lähenteli minua ja puhui kaksimielisiä. Kyseessä ei ollut kollega vaan pikemminkin asiakas.

Häiritsijä ei piitannut kesätyöntekijän paheksunnasta mitään. En tiennyt kuinka suhtautua, mutta kun pääsin pois tilanteesta, puhuin asiasta heti esimiehelleni.

Olin todella närkästynyt, mutta esimiehen kommentti vei minusta ilmat kuin nuppineula ilmapallosta: ”Sellaista sattuu, älä välitä.”

Mutta kohteeksi joutunut välittää. Häirintä on vähättelyä ja voimakasta vallankäyttöä. Sellainen ei saa olla sallittua missään yhteydessä.

Seksuaalisen häirinnän huippukausi saattaa taas olla alkamassa. Nuoret kesätyöntekijät saapuvat työpaikoille, eikä heillä välttämättä ole taitoa tai rohkeutta laittaa kaksimielisiä vitsailijoita ruotuun. Tai vielä pahempaa: heillä ei välttämättä ole voimia torjua konkreettisia lähentelyjä.

Asioista on puhuttava sekä kodeissa että työpaikoilla. Tilanteisiin on puututtava herkällä korvalla.

Jos aikuiset eivät uskalla puhua kokemastaan, on vaikea rohkaista nuoria puhumaan. Jokaisen esimiehen on otettava jokainen viite häirinnästä vakavasti.

Mitä itse olisin toivonut esimieheni aikanaan tekevän? Kysymys on vaikea, mutta vastaus mielessäni selvä. Hänen olisi pitänyt soittaa miehelle ja sanoa, ettei kaksimielinen käytös ole hyväksyttävää.

Puhelu olisi ollut esimiehelleni vaikea, mutta muuta oikeaa vaihtoehtoa ei ole. Kun hän kohautti olkiaan, ymmärsin, että työelämässä kaikkia eivät koske samat säännöt.

Ainahan voi kieltäytyä! Kyllä, mutta häirintä ei ole sallittua, vaikka seksiehdotukset voi torpata tai lähentelyistä tehdä lopun. Jokaisen pitäisi saada jo lähtökohtaisesti tehdä työtään rauhassa. Häirintä ei voi olla uhrin ongelma.

Häirintään ei puututa Suomessa vieläkään riittävän vakavasti. Taustalla on vinoutunut asennemaailma, jossa nainen ei voi työllistyä miesvaltaiselle tehtaalle (Ksml.fi 5.5.) tai jossa sairaanhoitaja voi olla isorintainen bimbo (Ksml.fi 22.5.).

Kyse on yksittäistapauksista, mutta niitä on paljon. Uhriksi joutuvat sekä naiset että miehet. Kokonaisuudessaan kyse on usein piiloon jäävästä, yhteiskunnallisesti hiljaa hyväksytystä toimintamallista. Siihen pitää puuttua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.