Lähi-idän asetelmat sekaisin

Arabimaailman kuohunnan käynnistänyt Tunisian vallankumous alkoi spontaanisti tavallisten rivikansalaisten voimin, ilman yksittäisiä karismaattisia johtajia tai järjestäytynyttä liikettä.

Ilmiö oli uusi arabimaailmassa - ja esimerkki kannusti. Nyt vastaavanlaista kumouksellisuutta on jo useissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa. Vakavin tilanne on maailmanpoliittisesti monia muita tärkeämmässä Egyptissä. Rauhansopimus ja yhteinen raja Israelin kanssa kytkee Egyptin osaksi palestiinalaiskysymystä.

Nähtäväksi jää, leviääkö kuohunta palestiinalaisalueille. Aineksia olisi, muitakin kuin palestiinalaisten köyhyys ja johtajien väärinkäytökset ja korruptio.

WIKILEAKSIN dokumentit ovat paljastaneet palestiinalaisneuvottelijoiden heikkouden ja epätoivon Yhdysvaltain tukeman Israelin siirtokuntapolitiikan edessä. Keväällä 2008 palestiinalaiset muun muassa lupasivat, että Israel saisi pitää lähes kaikki siirtokuntansa Itä-Jerusalemissa.

Monille palestiinalaisille presidentti Mahmud Abbas ja Fatah-järjestö voivat nyt näyttää pettureilta. Asiakirjavuodot osoittavat palestiinalaishallinnon kompromissihalua ja Israelin taipumattomuutta. Näin ne tukevat Egyptiin rajoittuvassa Gazassa valtaa pitävän Hamasin jyrkkää linjaa, jonka mukaan neuvotteluilla ei saavuteta mitään.

Hamas on pitänyt Egyptin presidenttiä Hosni Mubarakia perivihollisensa Israelin lähiliittolaisena. Muslimiveljeskunnan vaikutusvallan kasvu tulevassa, mahdollisesti entistä islamilaisemmassa Egyptissä sopisi Hamasille. Mutta protestointi Egyptistä voi levitä myös spontaanisti Gazaan, jossa monet ovat pettyneet Hamas-hallintoon. Jo nyt Egyptin tilanne vaikeuttaa gazalaisten elämää, kun Rafahin raja-asema on suljettu ja kukoistava salakuljetus tunneliteitse rajan ali jäissä.

TOISTAISEKSI Egyptin mielenosoituksissa ei ole nähty kansainvälispoliittisia, Yhdysvaltain vastaisia tunnuksia. Tilanne voi vielä muuttua. Asia on tärkeä varsinkin kahdelle Lähi-idän arabimaihin kuulumattomalle mahtivaltiolle, Iranille ja Israelille.

Iranin koko johto ylistää arabimaailman kansannousua verraten sitä Iranin islamilaiseen vallankumoukseen vuonna 1979. Vallankumouskaartin kenraalin Hossein Salamin mukaan juuri Iranin esimerkki sai egyptiläiset liikkeelle tilanteessa, jossa Egyptistä on tullut "Israelin takapiha" ja "Yhdysvaltain Afrikan-politiikan geostrateginen sillanpää".

Myös Libanonissa poliittinen tilanne on muuttunut suosiollisemmaksi Iranille ja Syyrialle. Tämä on varmasti noteerattu Israelissa, joka vastikään menetti tärkeän alueellisen liittolaisensa Turkin luottamuksen. Egyptin epävakaistumisen vuoksi Israelin on lisättävä sotilaallista valmiuttaan myös tähän saakka harmittomalla etelärajallaan.

Maltillisina pitämiinsä Lähi-idän yksinvaltiaisiin nojannut Yhdysvallat on vaikeuksissa. Tilanteen hahmottamista vaikeuttaa sekin, että presidentti Barack Obaman lähipiiri ja ulkoministeriö on miehitetty Israelin ystävillä - arabimaailman asiantuntijoiden kustannuksella.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.