Lähikoulun kriisi

Suomesta löytyy 80 yksityiskoulua ja moninkertainen määrä musiikkiin tai liikuntaan painottuneita erikoiskouluja. Tämä mahdollisuuksien maailma on houkuttanut hyvää tarkoittavia vanhempia ”koulushoppailuun”: markkinoilta valitaan jälkikasvulle parasta mahdollista opetusta.

Kun lapsi aloittaa koulutiensä, paikkaa tarjotaan lähikoulusta. Perheellä on kuitenkin valinnanvapaus, ainakin suurissa kaupungeissa.

Keski-Suomessa ollaan vielä sillä tavalla vanhanaikaisia, että useimmille perheille kelpaa lapsen opinahjoksi tuttu ja turvallinen lähikoulu. Pienissä kunnissa valinnanmahdollisuuksia ei edes ole – ja vanhempia huolettaa vaihtoehtojen puutteen sijasta, säilyykö edes se ainoa peruskoulu kuntauudistusten myllerryksessä.

Toisin on pääkaupunkiseudulla. Yksilöllisyyttä korostava elämäntapa on johtanut siihen, että Helsingissä on alueita, joissa yli puolet perheistä valitsee lapselleen jonkin muun kuin lähikoulun.

Yleensä kouluvalinnan perusteena on halu painottaa opetusta lapsen lahjojen ja kiinnostuksen mukaan joko musiikkiin, liikuntaan tai vieraisiin kieliin.

Kun jo alaluokilla valitaan erikoistuminen, herää kysymys, kumpi on asiaan innokkaampi: lapsi vai vanhempi? Entä jos into vaikkapa soittamiseen lopahtaa – lähdetäänkö etsimään uutta onnelaa koulumarkkinoilta?

Pääkaupunkiseudulla asuu liki satatuhatta maahanmuuttajaa. Monet perheet karttavat alueita ja kouluja, joissa on eniten maahanmuuttajaperheiden lapsia. Monikulttuurisuus on teoriassa hyvä asia, kunhan se ei tunge lähikouluun.

Ennakkoluulot voi ymmärtää, jos maahanmuuttajien erityistarpeet vievät opettajien voimavarat ja muut oppilaat jäävät vaille huomiota. Silti ilmiö herättää ristiriitaisia ajatuksia. Yhä kansainvälistyvässä maailmassa olisi hyvä tuntea vieraita kulttuureja muutenkin kuin internetistä ja lomamatkoilta.

Muutenkin elämässä on hyvä pärjätä erilaisten ihmisten kanssa. Yhteistyötaidoilla näyttää olevan myös työelämässä yhä suurempi merkitys.

Peruskoulu sai alkunsa 40 vuotta sitten Lapista, josta se jalkautui kuudessa vuodessa koko Suomeen. Maailmalla sitä on pidetty suomalaisena menetystarinana. Tasa-arvoinen koulutus on taannut oppimista mittaavissa Pisa-testeissä huipputulokset.

Alusta alkaen peruskoulun on pelätty latistavan lahjakkuudet. Pisa-testit ovat osoittaneet muuta: heikkoja oppilaita on ollut Suomessa vähemmän kuin muissa maissa mutta silti lahjakkaita on ollut lähes yhtä paljon kuin huippujen kasvattajina tunnetuissa Shanghaissa ja Singaporessa. Tämän valtavan kansallisen kilpailukykyedun menetämme, jos rapautamme tasa-arvoisen peruskoulutuksen.

Koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat kasvaneet koko 2000-luvun. Suurin selittävä tekijä on nyt vanhempien koulutustaso. Erot sen kuin kasvavat, kun koulutetut vanhemmat valitsevat hyvämaineisia kouluja.

Opetusministeriö tavoittelee koulujen välisten oppimistulosten puolittamista vuoteen 2020 mennessä. Heikoimmille kouluille luvataan lisää resursseja. Jos tämä toteutuu, lähikouluilla on vielä mahdollisuus.