Löysäilevä asenne vierasta

Espanjalaisnuorten ahdinko työttömyyden piinaamassa maassa tuntuu herättäneen vahvan ”jotain on tehtävä” -asenteen. Siitä kielii muun muassa uuden Podemos-puolueen rakettimainen suosio.

Puolue – tai oikeastaan useiden yhden asian liikkeiden ryhmittymä – perustettiin vain vajaa vuosi sitten. Kevään europarlamenttivaaleissa se sai heti läpi viisi edustajaa ja nyt sen kannatus hipoo 30 prosenttia. Podemos on erityisesti koulutettujen nuorten suosiossa.

Jo puolueen nimi ”Pystymme” viittaa tarmokkaaseen muutoksenhaluun.

Sama tarmo näkyy myös tavallisissa koulutetuissa espanjalaisnuorissa, jotka pyrkivät hankkimaan itselleen edes jonkinlaista työtä.

Osa nuorista muuttaa ulkomaille. Niin on tehnyt myös tuttavani Mauro, 24, vasta valmistunut insinööri. Hän muutti Coruñasta keväällä avovaimonsa Anan kanssa Edinburghiin työnhakuun.

Ana on löytänyt koulutustaan vastaavaa työtä farmaseuttina, mutta Maurolla ei ole tärpännyt työmarkkinoilla. Siksi hän aikoo jatkaa syksyllä opintojaan Edinburghin yliopistossa.

– Espanjaan jääneet läheisimmät kaverini ovat töissä, mutta kukaan ei pysty elämään palkallaan. Selvää on, että he asuvat vanhempiensa luona, hän kertoo.

Kavereiden palkat vaihtelevat 400–1 200 euron välillä. Jo vuokraan menisi koko 400 euron kuukausipalkka.

Pari kavereista on töissä yksityisissä yrityksissä hallituksen työllistämistuella, yksi on saanut työtä suhteillaan ja varakkain tienaa 1 200 euroa.

Edinburghiin Mauro muutti koska ei halunnut tuhlata aikaansa toivottomaan työnhakuun Espanjassa: aikansa voi käyttää vaikka vieraan kielen oppimiseen.

– Tunnen asianajajan, toimittajan, muotisuunnittelijan, psykologin ja monia muita vastavalmistuneita, jotka eivät saa koulutusta vastaavaa työtä, hän toteaa.

Mauro kertoo nähneensä kotikaupunkinsa lehdessä työpaikkailmoituksen, jossa haettiin jakelukuskia. Yhtenä kelpoisuusehtona oli tutkinto talouden alalta.

Espanjassa on nyt työnantajan markkinat. Tämän tietää myös Toledossa asuva kolmikymppinen Raquel. Hänen mukaansa koulutetun nuoren ei sinänsä ole aivan mahdotonta löytää jotain työtä.

– Mutta on vaikea saada työtä, jossa on säälliset työajat ja asiallinen palkka, hän toteaa.

Myöskään Raquel ei ole löytänyt koulutustaan vastaavaa työtä. Matkailualalta valmistunut Raquel on työskennellyt nyt noin kolme kuukautta toledolaisessa hedelmäbaarissa smoothieita tehden. Sitä ennen hän oli vähän aikaa töissä Brightonissa Britanniassa, mutta koti-ikävä sai hänet palaamaan Espanjaan.

Nyt hän on lähempänä perhettään – noin parinsadan kilometrin päässä – mutta ikävä vaivaa yhä. Pitkiä työpäiviä tekevänä hän ei juurikaan ehdi tavata sukulaisiaan. Raquelin työpäivät venyvät jopa 15-tuntisiksi.

– Käyn kotona vain nukkumassa ja pesemässä pyykkiä, hän kertoo. Pitkistä työpäivistä huolimatta hymy on herkässä.

Raquel tähyilee taukoamatta parempaa tienestiä, jossa työajat olisivat inhimillisemmät. Yksi mahdollinen työpaikka hänellä on jo kiikarissa.

Meidän pohjoismaalaisten espanajalaisiin liittämä mielikuva mañana- eli löysäilevä ”huomenna”-asenne on näiden nuorten arjesta kaukana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.