Lahjattomat treenaa?

Lahjakkuus on osa-alue, jolle ei ole paljoa uhrattu resursseja suomalaisessa koululaitoksessa, mutta onneksi muutoksen tuulet ovat alkaneet puhaltaa. Muissa kulttuureissa on paljon yleisempää laittaa lapsi kouluun, jossa hänen erikoislahjakkuutensa huomioidaan ja hän saa sen erityiseen kehittämiseen huomiota. Meidän kansalliseen perinteeseen kuuluu tasapäistää kaikki, laittaa samaan ryhmään erityistä huomiota oppimisvaikeuksiensa vuoksi apua tarvitsevat, niin sanotut normaalit oppijat ja sitten vielä ne huippulahjakkaat. Opettajien käsketään sitten eriyttää, huomioida jokaisen oppilaan tarpeet ja antaa hänelle tarvittavaa tukea. Koulutusta asiaan voi valitettavan usein hankkia vain omalla ajalla ja omalla kustannuksella.

Koko lahjakas-sana kalskahtaa elitistiseltä ja sille yritetään löytää kiertoilmauksia; erityisen kiinnostuneet, tutkimusmatkailijat tai tosi innokkaat. Lahjakkuuden määritelmiä on monia, mutta todellisen synnynnäisen lahjakkuuden osuus on hämmästyttävän pieni, ja loppu on sitten kovaa työtä ja asiaan vihkiytymistä usein jonkin muun elämän osa-alueen kustannuksella. Huippunerot ovat usein olleet epäsosiaalisia ja yksinäisiä yksilöitä.

Lahjakas lapsi voi olla sisäänpäin suuntautunut, laiska, passiivinen ja poissaoleva. Samat tuntomerkit kuvaavat sattumoisin myös oppimistaidoiltaan heikkoja ja sillä tavoin erityistä tukea tarvitsevaa lasta tai nuorta. Suurissa ryhmissä moni lahjakkuus jää huomaamatta tai tulee väärinymmärretyksi. He turhautuvat ja alkavat alisuoriutua, kun eivät halua erottua porukasta välkkyinä.

Nykyperheissä on vähän lapsia, eikä vanhemmilla aina ole vertailukohteita. Oma lapsi tuntuu aina olevan ylitse muiden ja hänet nostetaan helposti jalustalle. Jos hänellä sitten sattuu olemaan erityistä lahjakkuutta, niin normaali lapsuus monesti unohtuu. Elämästä tulee suorittamista ja lapsi yhdistää onnistumisensa tai epäonnistumisensa suoraan omaan persoonaansa. Asiantuntijat muistuttavat, että lahjakas lapsi tarvitseekin apua juuri niissä asioissa, joissa hän on heikko. Lahjakkuus menee ikään kuin hukkaan, jos lasta ei huomioida kokonaisena ihmisenä ja kohdella normaalin ihmisen tavoin.

Kun ulkomaalaisille kerrotaan Suomen Pisa-menestyksestä, he kysyvät ennen pitkää, että miten meillä huomioidaan erityislahjakkaat opiskelijat. Heille on itsestään selvää, että lahjakkuuksille olisi jonkinlainen oma järjestelmä. Tällä saralla koululaitoksemme on vielä lapsen kengissä. Silti ei pidä unohtaa, että nykyisessäkin koululaitoksessa on parantamisen varaa ja jatkuva resurssien pula nykyiselläänkin. Kohtuullisten ryhmäkokojen takaamisella varmistettaisiin hyvät lähtökohdat kaikenlaisten oppilaiden tarpeiden huomioimiseen.

Kirjoittaja on lukion lehtori Jämsästä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.