Laiskottelu ranskan tunneilla kostautuu auton ratissa

Vule vu kuse avek mua se suar? Tuossa suunnilleen se, mitä yläasteen ja lukion ranskan tunneilta jäi päähän. No, osaan minä pari muutakin lausetta ja osan numeroista. Esimerkiksi nöf on yhdeksän.

Tämä paljastus ei varmasti tule lukionaikaiselle ranskanopettajalleni yllätyksenä.

Jouduin valitsemaan aikoinaan joko kolmannen kielen tai pitkän matematiikan. Jälkimmäinen vaihtoehto ei risan laskupään takia tullut kysymykseenkään, joten bonjour vaan.

Saksaa en halunnut aloittaa, koska valtaosa muista kolmannen kielen lukijoista valitsi sen. Vastarannan kiiskeys kunniaan! Sen kummempaa motivaatiota Asterixin äidinkielen opetteluun ei ollut, mikä näkyikin todistuksessa.

Myönnetään: ranskan opiskeluni – tai oikeammin opiskelemattomuuteni – ei edusta kovin kunniakasta lukua menneisyydessäni. Koululaitoksen minuun kohdentamat kallisarvoiset resurssit olisi voinut hyödyntää huomattavasti paremmin.

Vaan niin toimii universumi, että ennemmin tai myöhemmin synneistä rankaistaan.

Ostin taannoin käytetyn ranskalaisen auton. Melkein saman tien siinä ilmeni sellainen vika, että takapenkin auki olevien turvavöiden hälytin alkoi syyttä suotta piipittää. Hälytysräikkä iski alussa satunnaisesti ja tokeni yleensä sillä, kun takapenkin vyönsoljet napsautti kiinni.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta ylioppilaaksi kirjoittamisestani. Merkkivuoden kunniaksi ranskalainen kulkupelini alkoi muutama viikko sitten soittaa marseljeesia koko ajan.

Pitämänsä ääni ei ole sellaista vaimeaa nakutusta, kuten olen joissakin muissa autoissa huomannut kuuluvan. Ei. Omistamani fransmannin valmistaja on selvästi erityisen huolissaan turvavöittä ajamisesta. Merkkiääni koostuu kahdesta peräkkäin tulevasta ja ennen kaikkea erittäin kovaäänisestä piippauksesta.

Tämä kahden nuotin kidutussinfonia on nyt tullut todella tutuksi. Vian muututtua pysyväksi käytin autoa huollossa. Siellä ongelmaa ei ensimmäisellä huoltokerralla saatu ratkaistua. Sain uuden ajan viikon päähän. Silloin otettaisiin tarvittaessa käyttöön etäyhteys Ranskan tehtaalle asti. Sellaista on nykyajan tietokonevetoinen autotekniikka. Syntax error ja game over huutaa ajotietokone kun moderni menopeli hyytyy tien poskeen.

Se hyvä puoli tässä Ranskan kostossa laiskalle kielen opiskelijalle on ollut, että olen päässyt kehittämään itsehillinnän jaloa taitoa. Kun ihan tavallinen arkiliikenne muuttuu raastavan piipityksen säestyksellä helvetilliseksi Via Dolorosaksi, joutuu tosissaan keskittymään olennaiseen.

Samanlainen taustaulina kannattaisi ottaa käyttöön ajokorttia suorittavien inssiajoihin. Sillä tavalla eroteltaisiin ajo-oikeutta hamuavien joukosta kaikki hermoherkät kuumakallet, joiden ei pitäisi päästä lähellekään auton rattia.

Tätä kirjoittaessa en vielä tiedä, onko vika saatu viimein korjattua. Jos piipitystä ei saada nytkään loppumaan, täytynee minun lähteä ranskan kertauskursseille. Jospa moinen uhrimeno lepyttäisi kielten jumalat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.