Laittakaahan elämä ranttaliksi

Elämässä joutuu odottamaan jatkuvasti jotain. Että täyttää 18. Että saako vakituisen työpaikan, haaveidensa talon ja kultaisen noutajan - mitä nyt kukin elämältään vartoo.

Sitten kun osa asioista on saavutettu, varsinainen odottaminen vasta alkaakin. Se on asuntolainan vika. Ihmisen pitäisi osata säädellä varansa niin, että lainan lyhennysten jälkeenkin olisi elämä. Jos lyhentää vähemmän, joutuu maksamaan kauemmin. Isojen lainojen takaisinmaksuajat ovat niin naurettavan pitkiä, ettei sitä pysty edes käsittämään. Jos on vaikea suunnitella elämäänsä viiden vuoden päähän, miten voi tietää missä suhailee 20 vuoden päästä?

Toisaalta olisi järkevää maksaa enemmän ja olla velaton nopeammin. Ainakin teoriassa se kuulostaa loogiselta. Siihen liittyy vain perustavanlaatuisia ongelmia, joista olennaisin on äkillinen kuolema. Että mitä jos lyhentää lainaansa räkä poskella ja työntää pankille jokaisen liikenevän killingin - ja sitten liukastuu banaaninkuoreen.

Kyllä mahtaa arkussa harmittaa, kun tuli syötyä tonnikalaa ja makaronia vuositolkulla, muttei matkusteltua, juhlittua, shoppailtua, törsättyä taikka muuten pröystäiltyä laisinkaan. Sukulaisethan siitä varmasti ilahtuvat, mutta enkelikuorossa voi harppua rimputellessa ketuttaa kun jäi Afrikka näkemättä ja tukkaankin juurikasvu.

TÄLLAISIA persoonia on jokaisen lähipiirissä. He ovat sitkuihmisiä.

Heidän mielestään elämä alkaa sitku talo on rakennettu/ostettu/remontoitu, laina maksettu, lapset vähän isompia ja lentäminen halvempaa. He eivät elä tässä ajassa vaan sitku-ajassa.

Eihän siinä mitään vikaa ole jos jaksaa odottaa, hyvä heille. Mutta jos sattuu potkaisemaan tyhjää, ei paljoa lämmitä.

Jos sitku-ihminen pääsee kuitenkin tavoitteeseensa ja on jo nuorena velaton tai muuten vain odottamassaan maalissa, hänestä saattaa kuoriutua mutku-ihminen. Tämäkin on tuttu jamppa.

Nyt kun olisi aikaa ja rahaa tehdä mitä vaan, mutku keksii syyn, jonka takia ei voikaan. Mutkua saattaa pelottaa, laiskottaa tai ahdistaa: laivat uppoavat, lentokoneet putoavat, maailma on vaaroja täynnä!

Varmaa on vain, että varomalla kaikkea mahdollista mutku ei pääse ikinä lähimarkettia pidemmälle.

VARMASTI jokainen miettii jossain vaiheessa elämäänsä mitä tekisi, jos saisi tehdä pelkästään sellaisia asioita, joita tahtoo - eikä niitä, joita on pakko. Jos todellisuus ei kohtaa miltään osin fantasiaelämää, lienee paikallaan miettiä onko sisuksiin lipsahtanut sitku- tai mutkumato.

Ja eipä aikaakaan kun vuodet ovat vierineet ja sitkumutku makaa vanhuksena sängyssä. Sitten sitä tulee harmiteltua kaikkea sitä, mitä teki mieli toteuttaa, mutta ei koskaan saanut aikaiseksi. Se tuntuu jo pelkkänä ajatuksena kammottavalle.

Nyt siis elämä ranttaliksi, hyvät kanssaihmiset! Ota äkkilähtö, muuta maalle, hanki heppa tai osta puutarhakeinu. Maksa vähän vähemmän lainaa takaisin ja elä enemmän.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.