Lajin keulakuva ahtaassa kolossa

Kummallinen kuvio. Suunnistuksesta on viime vuosien aikana tullut touhua, joka on julkisuudessa muulloinkin kuin Jukolan viestin ja Suomessa pidettävien MM-kisojen aikana. Kaikki kunnia muille menestyjille sekä Suunnistusliiton viestinnälle ja markkinoinnille, mutta fakta on se, että julkisuuskuvan nousu on lähes pelkästään Minna Kaupin ansiota. Jyväskyläläiskaunotar on ollut metsien lajin kasvot, ja minusta tuntuu, että Kauppi on useimmiten asemastaan nauttinut.

Mutta nyt häntä on potkaistu päähän.

Vuokatissa Kauppi on näyttänyt toistaiseksi siltä, että hän haluaisi olla erossa kaikesta. Erossa mediasta, jonka lemmikki hän on jo vuosia ollut. Erossa yleisöstä, jossa on hänelle satoja, kenties tuhansia tuttuja ja rakkaita kasvoja. Ja erossa jopa suunnistuksesta, josta hän yleensä nauttii ja jossa hän on niin älyttömän hyvä.

Vaikuttaa siltä kuin Kauppi haluaisi olla ihan muualla kuin suunnistuksen MM-kisoissa. Ja siellä muualla hän olisi mielellään yksin tai joku rumpalipoika seuranaan.

Paineet ovat outo asia. Kun lähes kaikki muut suomalaissuunnistajat ovat imeneet huutavasta yleisöstä lisää voimaa ja esiintyneet yli kaikkien odotusten, on Kauppi kadottanut osan itsestään. Sydän on hakannut jännityksestä ylimääräisiä lyöntejä, yöunta on pitänyt haeskella ja omat nätit kasvot jättikokoisissa kisamainoksissa ovat alkaneet ärsyttää.

Eihän Kauppi Vuokatissa romahtanut ole. Hän oli pitkällä matkalla neljäs ja suunnisti kelpo kilpailun. Normaalitilanteessa Kauppi olisi todennäköisesti kisan jälkeen päästänyt pari ärräpäätä, kerännyt lisää aggressiivisuutta, liikkunut seuraavassa kilpailussa kovaa kuin aave ja juhlinut kisan jälkeen Suomen lippu kädessään.

Mutta nyt ei ole normaalitilanne. Nyt on kroppa pikkuisen eksyksissä ja on kotikisat ja sekä niiden tuomat paineet. Ärräpäitä ei tiistaina eikä vielä keskiviikkonakaan lennellyt. Kauppi oli mietteliäs ja harvinaisen hiljainen.

Vuokatin MM-kisoja on odotettu suomalaissuunnistajien keskuudessa vuosia. Siihen nähden ne ovat ohi petollisen nopeasti. Kaupin kohdalla yksi tilaisuus meni ja enää on yksi jäljellä. Se on hirvittävän vähän.

Yksi ainoa mahdollisuus, aavistuksen kateissa oleva kunto, valtavat paineet ja menestystä janoavat kilpakumppanit. Kauppi on perjantaina keskimatkan finaalissa pelottavan ahtaassa kolossa. Nyt hänen vahvuutensa punnitaan, vaikka onhan Kauppi voittanut monenlaisia vaikeuksia ennenkin.

Olisi jotenkin väärin, jos Kauppi hinattuaan melkein yksin suomalaista suunnistusta eteenpäin ei saisi hymyillä mitali kaulassa suuressa suomalaisessa suunnistusjuhlassa. Se olisi liian kummallinen kuvio. Ja huono tarina.

Minä en sitä tarinaa usko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.