Lapselle lama oli väri-kyniä ja maitojauhetta

Meille 1980-luvun alussa syntyneille lama on oleellinen osa lapsuusvuosia. Olin yksi onnekkaista, sillä meidän perheemme talous ei romahtanut yleisen notkahduksen mukana. Vaikeaa aikaa lama kuitenkin oli. Monen ystävän vanhemmat jäivät työttömäksi, konkurssit uhkasivat, taloja myytiin, kodeissa juotiin liikaa ja puhuttiin liian vähän.

Ja kuitenkin itselleni lama konkretisoitui värikyninä.

Koulussa niitä jaettiin kaikille omat: hienoja puisia värikyniä, joiden paketeissa komeilivat erilaiset eläinkuvat. Omat värikynät olivat itsestäänselvyys, kunnes kolmannen kouluvuoden alussa koko luokassa oli vain muutama paketti kyniä, kaikille yhteisiä. Opettaja kertoi, että Suomen taloudella menee huonosti ja meidänkin pitää osallistua säästötalkoisiin.

TOINEN MIELEENPAINUVA muistikuva lamavuosilta on yleislakon uhka. Minulle se merkitsi maitojauhetta, jota äiti lähetti isosiskon kanssa kaupasta hakemaan, ihan kaiken varalta. Muistan, kuinka kiertelimme aavistuksen autioituneiden hyllyjen välejä ja mietimme, mitä meille tapahtuu, jos kaikki luukut lyödään kiinni. Se ilahdutti vähän, että koulut suljettaisiin samalla, mutta muuten olo oli apea. Aikuiset olivat huolestuneita ja äkeitä, ympärillä tasaisen varmana rullaava maailma tuntui pysähtyvän.

Tuntuvathan nämä lama-muistot aika kevyiltä, jos mietitään ihmisiä, jotka menettivät työnsä, kotinsa, maksukykynsä, perheensä tai henkensä 1990-luvun talouskriisin seurauksena. Lapsen mieleen ne kuitenkin jäivät arkisina osoituksina siitä, kuinka omakin maailma pyörii sen ympärillä, onko aikuisilla ja ennen kaikkea valtiolla rahaa.

NYT, KUN TALOUDEN MITTARIT painuvat miinukselle, kohtaa monia se, mikä oli koko yhteiskunnan edessä lähes kaksi vuosikymmentä sitten. Työsopimuksia ei jatketa, lainanmaksut painavat päälle, eivätkä asunnot käy kaupaksi. Luulenpa, että tälläkin hetkellä moni lapsi kokee omassa arjessaan sen, miten markkinatalous vaikuttaa vahvasti myös pienimpien elämään.

Kouluikäisenä koettu lama jätti itselle selkäytimeen imeytyneen varovaisuuden holtitonta rahaintoilua kohtaan. Kulutusluotot eivät kiinnosta eikä tähtitieteellinen lainasumma lämmitä mieltä. Kai sitä haluaa noudattaa omien vanhempien esimerkkiä ja välttää äkillistä hyppyä elintason huipulle. Sieltä kun on pitkä ja nopea matka alas.

Kirjoittaja on Juttupankki Stoorin toimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.