Lapsi, tietävätkö vanhempasi, mitä sinä oikein pelaat?

Kun ensimmäisen kerran luin sarjakuva-alan neroihin lukeutuvan Alan Mooren massiivisen Watchmen-teoksen parikymmentä vuotta sitten lukiossa, oli itsestään selvää, ettei sitä ikinä nähtäisi valkokankaalla. Sama päti tuolloin itse asiassa lähes kaikkiin muihinkin kyseisen taiteenmuodon edustajiin.

Sarjakuvissa, varsinkin supersankari-sellaisissa, oli yksinkertaisesti aivan liikaa suhinaa ja säpinää, jotta sitä olisi voinut valkokankaalla uskottavasti toisintaa. Teininä scifi- ja toimintaleffoja katsoessa olikin aina suurta hupia bongailla trikkikuvauskohtia. Että tuossa näkyvät avaruusaluspienoismallia kannattavat langat.

Kunnes tuli vuosi 1994 ja Steven Spielbergin dinosaurusjännäri Jurassic Park. Kyseisessä elokuvassa tietokoneilla tehdyt erikoistehosteet astuivat nykyaikaan mullistaen koko teollisuudenalan.

Sen jälkeen valkokankaille on marssitettu toinen toistaan aidomman näköistä avaruusörkkiä, maailmanlopun visiota sekä, ja ennen kaikkea, iso liuta hassusti pukeutuneita sarjakuvasuuruuksia.

Mooren massiivisen supersankarisaagan elokuvaversio sai sekin ensi-iltansa eilen.

REALISTISET TEHOSTEET ovat rantautuneet myös videopeleihin. Herättelin äskettäin hieman nuupahtamaan päässyttä harrastusta hankkimalla modernin pelikonsolin.

Teräväpiirtotelevision kautta Playstation 3:n grafiikka on kyllä häkellyttävän komeaa. Se on itse asiassa niin hienoa, että pelatessani Battlefield: Bad Company -sotapeliä, tuli minulle yht'äkkiä hieman syyllinen olo.

Samalla kun minä listin hupimielessä vaihtoehtoiseen nykypäivään sijoittuvassa pelissä vihollisen solttuja rynnäkkökivääri tanassa, harrastetaan samaa ympäri maapallon tosissaan. Ja siellä lyijy ja sirpaleet tappavat ihan aikuisen oikeasti.

Mutta ei sille mitään voi, kyllähän räiskintäpelit ovat mainiota viihdettä.

Battlefield: Bad Companyn ikäraja on 16 vuotta. Olen silti aivan varma, että sitä ja vastaavia muita verenroiskeisia mättöpelejä tahkoaa pelaa valtaisa joukko liian nuoria pelaajia.

Minä käytin pitkän pätkän nuoruuttani kyyhöttämällä Commodore 64:n ja pienen 15-tuumaisen matkatelevision ääressä. Silloin pelit olivat graafisesti sellaisella tasolla, että nykyiset kännykätkin ajavat ohi. Eikä kolmiulotteisista First Person Shooter -peleistä, eli ensimmäisen persoonan ammuskelupeleistä, ollut tietoakaan.

EN SILTI TODELLAKAAN halua, että aidolta näyttävät väkivaltaa sisältävät pelit kielletään. Haluan jatkossakin hupini! Olenhan ainakin jossakin määrin tasapainoinen aikuinen.

Ihmettelen kuitenkin niitä vanhempia, jotka antavat lastensa pelata mitä sattuu. Supersuositun Grand Theft Auto IV -gansteripelin ikäraja on 18 vuotta. Sitä nuoremmille sitä ei saisi siis myydä. Ja syystäkin. Kuinkahan monen alaikäisen konsolissa tai tietokoneessa sekin parhaillaan silti pyörii?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen verkkotuottaja.