Lastenhankinta eriytyy

Lastenhankintaa ei ole koskaan mietitty, pohdittu, suunniteltu – ja lykätty yhtä paljon kuin nyt. Suunnittelun ja pähkäämisen tuloksena lapsenhankintaa on voitu lykätä niin, että tavoite voi joskus olla myös vaarassa jäädä toteutumatta.

Tilastokeskuksen erikoistutkija Hanna Sutelan mukaan kokonaan lapsettomiksi jäävien osuus on Suomessa yksi Euroopan korkeimmista. Lapsenhankinnan lykkääminen ei silti läheskään aina ole syy tahattomaan lapsettomuuteen.

Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä nousi viime vuonna jälleen yhden kymmenyksen. Tällä hetkellä se on 28,4 vuotta. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut 30 vuodessa noin kolme vuotta.

Perheenperustamisen liukuminen yhä myöhemmäksi on tuttu ilmiö monissa Euroopan maissa, joissa tuskitellaan vinoutuvan huoltosuhteen kanssa. Myös Suomessa väki vanhenee nopeammin kuin uusia kansalaisia syntyy.

Suomalaisten syntyvyys on noin 40 vuoden ajan ollut alle väestön uusiutumistason. Jotta väestön määrä ei laskisi, olisi jokaisen naisen saatava keskimäärin 2,1 lasta tai enemmän. Nyt luku jää noin 1,8:een.

Toisaalta tilanne on kuitenkin Suomessa hyvä moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Suomalaisnaisten kokonaishedelmällisyysluku nimittäin on yksi Euroopan korkeimpia. Luku kertoo keskimääräisen odotettavissa olevan lasten määrän kutakin naista kohden.

Syntyvyys on meillä ollut pienoisessa nousussa, mutta viime vuonna kasvu notkahti ja lapsia syntyi yli tuhat vähemmän kuin edellisvuonna.

Ensimmäisen lapsen saamisen siirtyminen myöhemmäksi näkyy myös siinä, että lapsilukutoiveet eivät aina ehdi toteutua. Tutkimusten mukaan suomalaiset haluaisivat saada lapsia enemmän kuin he tosiasiassa saavat.

Tilastokeskuksen Sutelan mukaan kuilu ihannelapsiluvun ja todellisuuden välillä on Suomessa yksi Euroopan korkeimmista. Suomalaiset haluaisivat keskimäärin kolme lasta, mutta keskimääräinen lapsiluku jää kahteen.

Määräaikaiset työsuhteet ovat yksi tärkeimmistä syistä, minkä vuoksi lapsenhankintaa lykätään. Epävarmuus tulevaisuudesta ja toimeentulosta viivästyttää erityisesti koulutettujen naisten lapsenhankintaa. He toivovat saavansa työelämäänsä vakautta ja turvallisuutta ennen perheellistymistä.

Toisaalta kouluttamattomat nuoret naiset toimivat vastaavassa tilanteessa päinvastoin. Huonossa työllisyystilanteessa kouluttamattomat naiset tuntevat mahdollisuutensa työllistyä erityisen heikoiksi. Siksi he usein hankkivat lapsensa varhaisessa vaiheessa, sillä lapsenhankkimisen koetaan antavan mielekkyyttä ja jatkuvuutta muutoin epävarmaan tulevaisuuteen.

Tulojen vaikutus lapsilukuun näkyy Väestöliiton mukaan myös siten, että hyvätuloiset perustavat muita useammin suurperheen (Ksml 22.4.).

Lastenhankinta saattaakin olla nyt eriytymässä siten, että turvallisuushakuisilla keskituloisilla mutta määräaikaisissa työsuhteissa olevilla naisilla lastenhankinta lykkääntyy ja ehkä jää toteutumatta. Lastenhankinta jää silloin kouluttamattomien ja hyvätuloisissa perheissä elävien naisten tehtäväksi.