Lastensuojelulle laastaria

Kun lukee viime päivien uutisia suomalaisen lastensuojelun tilasta, on syytä kysyä, kuka hallitsee kokonaisuutta?

Perheiden auttamisen perusteista tingitään säästösyistä, mutta samalla rahaa lapioidaan kärjistyneiden ongelmien hoitoon, koska silloin ei voida enää säästää (Ksml 7.7.).

Haavaa ei hoideta eikä vielä siihen iskenyttä tulehdustakaan, vain ainoastaan mahdollisesti syntyvät verenmyrkytys ylittää avunsaannin kynnyksen. Desinfiointisuihkeella ja laastarilla olisi selvitty, mutta kun niistä säästetään, tarvitaan tehohoitoa. Yhden terveydenhoitajan tilalle tarvitaan pieni hoitohenkilökunnan armeija ja lisäksi sairaala.

Kokonaiskustannus ei olekaan enää miinusmerkkinen.

Kokonaisuus on nähtävä viimeistään nyt.

Sosiaalihuoltolakia ollaan parhaillaan uudistamassa niin, että osa avoimen lastensuojelun toimista siirtyisi yleisen sosiaalihuollon palveluksi. Samalla lastensuojelun työntekijät pelkäävät työn lisäkuormitusta, jos heille jäävät vain kaikkein vaikeimmat tapaukset. Osa asiantuntijoista suhtautuu lisäksi epäilevästi uusien käytäntöjen toteutumiseen (Ksml 6.7.).

Muutos on kuitenkin perheiden kannalta tarpeellinen. Nykyisin avun saaminen edellytää lastensuojelun asiakkuutta, uuden lain myötä niin ei enää olisi.

Sen sijaan kiireellisten sijoitusten korvaaminen avohoidolla on kyseenalaista. Kiireellisten sijoitusten on oltava välitön ensiapu silloin, kun lapsi on todella vaarassa. Akuutin vaaran, esimerkiksi vanhempien päihtymyksen hälvettyä, on kuitenkin tarjottava avohoidon apua.

Yhteensä 11 työntekijää sai vastikään virkarikossyytteen helsinkiläisen kahdeksanvuotiaan tytön surmatapaukseen liittyen. Tytön isä ja äitipuoli murhasivat lapsen julmasti äitienpäivänä 2012.

Lapsen tilanteesta oli tehty useita lastensuojeluilmoituksia, mutta ne eivät johtaneet riittäviin toimiin (Ksml 5.7.).

Tapaus on todella poikkeuksellinen. On hyvä, että myös viranomaisten toimia tutkitaan.

Mutta samalla on syytä kysyä, kuka on pohjimmiltaan vastuussa? Voiko vastuu olla työntekijän, jos asiakkaita on kolminkertaisesti suhteessa siihen, mihin aika tolkullisesti riittäisi? Ei voi.

Samalla aika ajoin tulee julki epäilyksiä myös lastensuojelun ylilyönneistä. Riski väärinarviointeihin kasvaa ylikuormittumisen myötä.

Lastensuojelulla on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Lasten suojelemisessa on kyse riskien ja avuntarpeen tunnistamisesta. Siihen tarvitaan aikaa ja ammattitaitoa.

Toisaalta jokainen päätös vaikuttaa ratkaisevasti kyseessä olevan perheen elämään. Virheratkaisut eivät tapahdu vain paperille.

Virkarikossyytteen saivat he, jotka kenties tekivät virheratkaisuja, mutta toimivat ylhäältä annetuissa raameissa.

Todellinen vastuu kuuluisi heille, jotka säästävät. Vastuu on poliittisten päättäjien.

Vanha malli ja vanhat resurssit eivät selvästikään vastaa tätä päivää. On luotava toimiva kokonaisratkaisu ja hallittava sitä.

Suurinta säästöä saattaisi tuoda säästötavoitteiden unohtaminen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Raakel, myönnä että rakastat

Mitä tapahtuu,kun jättiläisetovat kuolleet?

Autoileva lähimmäinen, aikamme mysteeri

Johtajakisa katkesi kesken Jämsässä

Kolumni: Pidä vain vielä se vatupassi, ystäväni

Kolumni: Kirittärien voiton salaisuudet, niitä on neljä

Kansainvälisen koulutuksen ihannointi tekee puolikieliseksi

Kolumni: Aitaviesti on saatava olympialajiksi

Kolumni: Kumma asuu pikkukaupungissa

Bostonissa eivät mammanpojat pärjää

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.