Leninin kaksi elämää

Neuvostovaltion perustaja Vladimir Iljitš Uljanov eli V.I. Lenin oli yksi viime vuosisadan merkittävimpiä miehiä, olipa hänen saavutuksistaan sitten mitä mieltä tahansa. Suomen kohtaloihin Leninillä oli tärkeä osuutensa autonomian ajan lopulla ja itsenäisyytemme alussa, mutta laajemmin hän antoi oman leimansa koko viime vuosisadalle, vaikka eli siitä vain vajaan neljänneksen. Leninin kuolemasta on tänään kulunut tasan 90 vuotta.

Lenin kuoli 53-vuotiaana Gorkin ”Suuressa talossa” kansainvälisen lääkärijoukon ponnisteluista huolimatta, perin sairaana miehenä. Nykytietämyksen valossa lopullinen kuolinsyy oli ilmeisesti aivojen arteriokleroosi eli verisuonten kalkkeutuminen. Hänen isänsä oli kuollut samaan vaivaan vuonna 1886, niin ikään 53-vuotiaana.

Terveysongelmat olivat yltyneet kesällä 1921: kroonista päänsärkyä, unettomuutta, useita ”pieniä” sydänkohtauksia – ja mikä Leninin itsensä mielestä pahinta, työtehon laskua.

Oireilu paheni masennukseksi ja neuropatologille tunnustetuiksi ”pakkomielteiksi”. Lenin pelkäsi tulevansa hulluksi ja vaati tovereistaan kovahermoisimman eli J.V. Stalinin toimittamaan saatavilleen annoksen myrkkyä itsemurhaa varten.

Leninin tilaa seurasi erikoinen lääkärijoukko: palveluksistaan 20 000 saksanmarkkaa päivältä laskuttaneita saksalaisia spesialisteja ja uuden valtiollisen poliisin Tšekan selleistä vastikään vapautettuja ”kansanvihollisia”. He olivat diagnooseissaan erimielisiä.

Yhtenä syynä oireisiin pidettiin Leninin kaulaan murhayrityksessä vuonna 1918 jäänyttä luotia. Se poistettiin. Mutta leikkauksesta toipuessaan Lenin sai sydänkohtauksen, ja hänen koko oikea puoliskonsa halvaantui.

Osa lääkäreistä epäili oireiden perusteella syfilistä. Ikävä kyllä kaikki Leninin lukuisat verianalyysit tuolta ajalta ovat kadonneet.

Ehkä suunnattomissa työpaineissa hikoillut Lenin kärsi useiden vaivojen yhdistelmästä, jota luodin poistoleikkaus vielä pahensi. Kohtaukset halvaantumisineen toistuivat, pelkästään marras-joulukuussa 1923 niitä oli seitsemän, kertoo tutkija Robert Service Lenin-elämäkerrassaan. Se lopullinen kohtaus tuli sitten 21. tammikuuta 1924.

Mutta ei Lenin rauhaa saanut kuoltuaankaan. Politbyroo halusi ruumiin palsamoiduksi ja näytteille. Ensimmäinen, puinen mausoleumi rakennettiin häthätää Punaiselle torille. Sinne Lenin päätyi tummassa puvussaan kaiken kansan ihmeteltäväksi. Pian hän sai ympärilleen puna-graniittisen arvorakennuksen.

Vainajan aivokudoksesta otetut 30 000 koepalaa eivät paljastaneet nerouden saloja vaan sen, että aivovaltimot olivat vaurioituneet. Mutta sekään ei estänyt hänen toista tulemistaan ylevöitettynä teoreetikkona.

Kokonainen uusi ideologia, marxismi-leninismi nosti Leninin sosialismin perustajaisien rinnalle, maailmanluokan ajattelijaksi, jonka opit pätivät niin katolisessa, teollistuneessa Tšekkoslovakiassa kuin lukutaidottomassa, buddhalaisessa Pohjois-Vietnamissakin.

Asemastaan epävarmojen seuraajiensa luoman henkilökultin ansiosta Lenin on pysynyt suosituimpana neuvostojohtajana, johon jälkikäteinen arvostelu ei ole juuri koskaan yltänyt.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.