Levy meni verkkoon ja katosi

RAP-ARTISTI ja kaikin puolin asiallinen jätkä Steen1 latoi taannoin Keskisuomalaisen haastattelussa madonluvut nykyisestä musiikinkulutuskulttuurista. Hip hop -piireissä albumi on yhtä old schoolia kuin kasetti-Walkman. Nykyaikaa on ladata biisi tai pari netistä.

Stenkka tylyttää tarkkanäköisesti, että kun albumin teko ei enää lyö leiville, ei siihen panosteta. Ja ennen kuin hihkutte riemusta, että ihan oikein niille miljonääreille bling-blinginsä keskellä, niin kyse on nimenomaan pienlevy-yhtiöiden vaikeuksista.

Isot artistit tekevät tiliä keikka- ja oheismyynnillä. Kärsijänä on ruohonjuuritaso, suomeksi sanottuna luovuus ja tuoreus.

LISÄÄ KALANPERKEITÄ pinnalla pyristelevän albumin niskaan ovat alkaneet viskellä myös levylafkat itse. Äskettäin todistettiin ensimmäisen neljästä isosta levy-yhtiöstä lipeävän ruodusta ja siirtyvän ulkomaisessa musiikkitarjonnassa täysin virtuaalisiin promolevyihin.

Promolevy on medialle lähetettävä versio julkaisusta. Vuosien saatossa promoille on tehty kaikenlaista häijyä piratismin pelossa ja nyt levyteollisuus ilmeisesti kuvittelee vihdoin löytäneensä sen viisasten kiven, jolla musiikin laiton kopiointi saadaan kuriin. Kun levy on enää läjä bittejä, joita saa vain palvelimelta omalla tunnussanalla, niin tokihan piraatit ovat polvillaan.

NÄIN LEVYTEOLLISUUS on myös näppärästi ulkoistanut fyysisen äänitteen valmistamisen kustannukset. Tokihan albumin arvosteleva kriitikko tai radiotoimittaja toistaa sitä vain ja ainoastaan tietokoneeltaan. Ja jos ei toista, niin saahan näitä vapaasti polttaa cd:lle.

Idea on sama kuin sanomalehdessä, jota saisi vain tunnussanalla verkosta. Jos haluat lukea aviisisi vaikka terassilla, ei muuta kuin printteri laulamaan.

KUN MUSIIKKIALA alkaa pitää päätuotettaan näin yhdentekevänä, näen sen merkkinä tulevasta. Biisien tekijätiedoilla saattaa olla merkitystä muillekin kuin kriitikoille. Ennen kaikkea, jos kansitaiteella ja sanoituksilla on näin vähän painoarvoa ja biisin olemus tiivistyy Mediaplayerin välkkyvään ruutuun, ei albumilla mene enää hyvin.

SYNKÄSSÄ TULEVAISUUDESSA musiikin julkaiseminen on siirtynyt verkkoon, MySpace-sivuille ja epämääräiseksi biisisortimentiksi verkkokauppoihin. Albumi on muinaisuutta, kansitaide kadonnut taidemuoto. Musiikkia kuunnellaan enää naamakirjailun tai pelaamisen taustalla tai tölsyn idolikisoissa. Iltanuotiolla kiertää tarina siitä, kun isoisä albumin osti.

Kirjoittaja on Baanan tuottaja ja musiikkikriitikko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.