Liian helppo selitys

1990-luvun laman seurauksiin tunnutaan usein suhtautuvan kuin kohtaloon. Moni nykyinen ongelma kuitataan parinkymmenen vuoden takaisen laman syyksi – ja toki aivan syystäkin.

1990-luvun kurjat ajat tuottivat runsaasti sosiaalisia ongelmia, jotka heijastuvat tähän päivään saakka. Surkeimpana esimerkkinä tästä ovat silloiset lapset eli nykyiset aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret.

Laman vaikutuksia lapsiin ja nuoriin on tutkinut muun muassa Tarja Paakkanen Itä-Suomen yliopistosta. Hän havaitsi keväällä tarkastetussa väitöstutkimuksessaan, että lamaleikkaukset selvästi kasvattivat nuorten mielenterveyspotilaiden laitoshoidon tarvetta.

Niissä kunnissa, joissa oli rajuimmin säästetty kouluterveydenhuollon järjestämisessä, lisääntyi lasten ja nuorten psykiatrisen laitoshoidon tarve.

Laman vaikutuksia on tutkittu ja niistä tiedetään kohtalaisen paljon.

Mutta ei näköjään tarpeeksi, koska tietoa ei oteta käyttöön.

Laman avulla selitetään nyt sekä traagiset murhenäytelmät että ikävät kehityskulut niin nuorten kuin aikuistenkin elämässä.

Kun yksi selitys ikäville asioille on löytynyt, sen jälkeen asialta voidaan sulkea silmät ja suhtautua tapahtuneeseen kuin kohtaloon.

Tätä mieltä on muun muassa sosiaalipolitiikan grand old lady, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja. Hänen mukaansa nyt liki kaikkien ongelmien syyksi nimetään lama.

Tällainen ajattelutapa on liian helppo, sillä se peittää paljon alleen. Piiloon jää tällöin muun muassa kansalaisten kahtiajakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin.

Lama-selityksen varjolla moniin ongelmiin voi jättää tarttumatta, koska ongelmien lähtökohdan ajatellaan olevan niin kaukana ja ikään kuin mitään ei enää olisi tehtävissä.

Näin ei tietenkään ole. Sen osoittaa jo Paakkasenkin väitöksen tutkimustulos: nuorten mielenterveysongelmia voisi ennaltaehkäistä kouluterveydenhuollon avulla. Siksi oppilashuollosta ei tulisi leikata.

Koska laman vaikutuksista sosiaalisten ongelmien syntyyn tiedetään paljon, antaa se mahdollisuuden yrittää korjata tehtyjä virheitä ja välttää tekemästä uusia.

Virheiden välttämistä olisi ottaa tosissaan se tieto, että kaikkien voimat eivät aina riitä. Yhteiskunnassa tulisi olla ymmärrystä sille, että kaikki eivät ole vahvoja. Maailma ei ole vain menestyjiä varten.

Lama-selityksen taakse piiloutuminen on vastuun laistamista. Tällöin annetaan periksi sille, että osa joukosta kurjistuu ja osa voi entistä paremmin – ja nämä pelimerkit jaetaan jo lapsuudessa. Tavoiteltava kehityssuunta se ei voi olla.

Lama-selityksen taakse piiloudutaan etenkin, kun kyse on julkisen sektorin säästöistä. Julkisia varoja toki on niukasti, mutta kuka sanoo, että vain julkisilla varoilla pidetään kyydissä heikoimmatkin? Julkisen sektorin rinnalla on myös muita toimijoita.

Muun muassa järjestöt ja kolmas sektori tekevät paljon työtä, jossa on kaikkien mukana pitämisen ajatus. Järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen on yksi edullinen sijoitus ennaltaehkäisevään työhön.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.