Liian iso asia ihmisen ymmärrettäväksi

Tokioon? älähtää paikallinen kysyvästi ja nostaa katseen tuopista.

- Ihmiset ovat niin masentuneita siellä!

Mutta keskustelua käydään Osakassa, eikä Japanissa ole kahta kaupunkia, jotka kyräilisivät toisiaan intohimoisemmin. Eiväthän ne kaikki plus 12 miljoonaa voi täysdepiksessä olla!

- Sitten näet!

TOKION ASEMALLA näkymätön sydän pumppaa aamuruuhkan purskahduksia kaupungin valtimoihin. Metropoli tekee ihmiskasvoista tyhjiä. Askelista teräviä.

Metrohermostoa pitkin matkalainen eksyy erilaisten ihmeiden äärelle:

Harajukun katumuorikorttelissa sinihiuksiset teinitytöt keikistävät tolppakoroissa turistien kameroille. Salamavaloräiskeessä koulukiusaus unohtuu.

Akihabaran elektroniikkaliikkeiden tavarapaljous lamauttaa. Videopeleihin ja mangaan hurahtaneet tekevät tänne pyhiinvaelluksia. Missä ovat otakut, siellä on porno - kouluhameiden alta vilahtelevat puuvillapikkarit, suhteettoman suuret rinnat ja silmät. Kotiapulaisen röyhelöessuissa sipsuttelevat tarjoilijattaret.

Jos sen voi kuvitella, se löytyy Tokiosta.

ASAKUSAN iltapäivä on harmaa.

- Voitko varoittaa, jos pomo tulee, pyytää hostellirespa ja käpertyy pikatorkuille aulan nojatuoliin.

- Töitä kuutena päivänä viikossa, mihinkään ei pääse.

Tokiossa kuuluu menestyä. Se vaatii 12-tuntisia päiviä. Urakiipijät kiristävät muitten kaulapantaa. Vertailu on armotonta.

Työuupumus on virallinen ja yleinen kuolinsyy.

Oravanpyörän ulkopuolella, Shinjukun asemasillan alla kymmenkerroksisten hotellien katveessa koditon ryömii levolle pressun alle.

SHIBUYAN liituraita-armeija kokoontuu töiden jälkeen ravintolaan. Pyyhkeet ovat kuumia, tarjoilijat kylmiä. Katossa suhahtelee led-tähdenlentoja. Jakut laskostetaan selkänojille, solmiot ovat vinossa. Tämä väki ei näytä masentuneelta, ei tee kuolemaa.

Huomenna on arkipäivä, mutta uusia sakekannuja kannetaan pöytiin. Lyhyiden yöunien jälkeen samat seurueet tapaavat toimistojen käytävillä. Volyymi kohoaa kohti viimeistä tilausta.

Joku on tunkenut ruusukimpun naistenhuoneen roskikseen.

ROPPONGIN yössä tarjolla on lempeä ja sen illuusioita. Joka laatua.

Ikinuori juhlaväki on kaikenkokenutta, juopuneen turistimassan parkkiinnuttamaa. Täällä pelätään vain hiljaisuutta.

Baaritiskien yllä roikkuu rintaliivejä. Pettynyt sisäänheittäjä huutaa pakenevan saaliinsa perään.

Karaoken laululista on Helsingin seudun puhelinluetteloa paksumpi. Satunnaiset kertakäyttöystävät jakavat laskun. Yksi hoilaa mikrofoniin, että yö ei lopu koskaan.

TOKION asemalla näkymätön sydän pumppaa aamuruuhkan purskahduksia kaupungin valtimoihin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja, joka opiskelee Hiroshiman yliopiston vaihto-ohjelmassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.