Liian pieni roska-autoksi

Automarkkinoilla on tarjolla isojen autonlotjakkeiden vastapainoksi kaltaiseni hujopin mielestä lähes pikkiriikkisiä kaaroja. Olen miettinyt, johtuuko tienvarsien roskavirta juuri näistä ajokeista.

Onhan mahdollista, että jotkut autot ovat niin pieniä, etteivät roskat mahdu niihin sisään. Muuta järkevää syytä sille, että juotu limsapullo lentää kaaressa tienpenkkaan tai hamppariannoksen paperit leijuvat kyyhkysten lailla ikkunasta sulostuttamaan suomalaista kansallismaisemaa, en kerta kaikkiaan löydä.

Matkaillessani taannoin Pohjois-Norjassa, ihmettelin tienvarsille kohoilevia suomalaisten eines- ja maitotölkkien vuoria. Mietin, että ovat ne vaan aika epeleitä nämä norjalaiset. Rakastavat ruokaamme niin kovasti, että käyvät sitä Suomesta hakemassa. Jännää, ettei lehdissä ole kirjoitettu mitään esimerkiksi norjalaisten syvästä rakkaudesta Valion maitoon.

Eihän se niin voi olla, että suomalaisturistit heittelisivät kasapäin roskia jylhiin Norski-maisemiin. Ei kai kukaan niin tollo ole, että ihastelee maisemaa ja samanaikaisesti pilaa sen. Norjalaiset taas ovat maisemaansa kaiketi jo niin tottuneita, etteivät siitä niin välitä.

Palatessani Suomeen tarkkailin tienvarsia vähän sillä silmällä. Yritin löytää norjalaistuotteiden kääreitä. Arvelin, että kai niitä roskia löytyy tasavertaisuuden nimissä kummaltakin puolelta rajaa. Ei löytynyt. Ainoat löytämäni roskat olivat suomalaista alkuperää.

Vaikka olisi kivempi syyllistää norjalaisia, on totuus kuitenkin nähdäkseni tämä: perusluonteeltaan vähän pihi Suomi-turisti pakkaa auton täyteen kotiruokaa matkatessaan kalliiseen Norjaan. Pohjoisen naapurin tuotteita ei Suomen maastossa näy samasta syystä – kalliit norjalaismakkarat ja -maidot jäävät kaupan hyllyyn.

Myönnettäköön, että olen itsekin joskus kuskannut norjailuilleni mukaan suomalaiset virvoitusjuomat. En tosin sitä maitoa. Yhtään tölkkiä en kuitenkaan ole maahan jättänyt. Eikä tämä johdu vain pihiydestä ja palautuspantteihin kiinnitetystä rahavarannosta.

Norjan automatkailusta tulee mieleen myös yksi mielestäni hämmästyttävä havainto: siinä missä Suomessa tien komeimmassa paikassa, järvenrannalla tai jylhän kallion alla, komeilee lähes poikkeuksetta huoltoasema, Norjassa sijaitsee leirintäalue tai pöydin ja vessoin varustettu pysähdyspaikka. Alue, jossa voi ilmaiseksi ja tieliikennettä vaarantamatta nauttia vuonoista, vuorista ja jäätikkönäkymistä.

Olen myös joskus ihmetellyt miksi Suomen huoltisikat ovat niin jumalattoman isoja. Niihin mahtuisi heittämällä sisään neljästä viiteen ruotsalaista tai norjalaista asemaa.

Oritupa oli jo joskus yhdeksänkymmentä luvun alussa muka iso asema. Kun asemaa tarkastelee nyt, on se laajennuksestaan huolimatta oikeastaan korkeintaan keksikokoinen. Monen tuoreen absin rinnalla ihan pikkuinen.

Ranskassa matkaillessani totuin norjalaistakin mallia pienempiin asemiin. Niillä oli vain rivi kolikkoautomaatteja, joista valita kahvia ja kolmioleipiä. Mainittakoon, että Ranskan maine kulinaristisena maana ei yllä moottoriteiden varteen asti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kolumni: Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Kolumni: Täydellisessä maailmassa suuret arvokisat menisivät näin

Suuri osa meistä tekee sitä

Kolumni: Tästä syystä Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Kun koolla on väliä

Kolumni: Inarissa ei kansa liukastele

Kolumni: Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Kolumni: Korkean korvamatoisuuden kappale

Avoimen väylä tulee olla tarjolla kaikille

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.