Liikenneraivo voi viedä hengen

Olin taannoin helsinkiläisen taksin kyydissä. Syystä tai toisesta kuljettaja intoutui voimallisesti moittimaan pyöräilijöitä. Hän julisti, että pyöräilijän tulee aina väistää autoilijaa, koska törmäyksessä pyöräilijä jäisi kuitenkin toiseksi.

– Niin käy ajoinpa sitten 35 km tuntinopeudella tai 60 km tuntinopeudella, hän kuvaili.

Taksikuljettaja tarkensi vielä, että pyöräilijän on väistettävä aina, vaikka pyöräilijällä olisi liikennesääntöjen mukaan menolupa.

Kysyin kuljettajalta, mihin liikennesääntöjä sitten tarvitaan. Miksi pyöräilijän ja autoilijan välisessä suhteessa toimii vain vahvemman laki eivätkä liikennesäännöt?

Kuljettaja pysyi kannassaan: pyöräilijän on aina väistettävä. Asia tuntui olevan hänelle niin selvä, että minua hirvitti.

Toivoin hiljaa mielessäni, että en enää koskaan osuisi tämän kuljettajan kyytiin ja enkä varsinkaan pyöräilijänä hänen kanssaan samalle tielle.

Jos liikenteessä toimittaisiin vain vahvimman oikeuden mukaan, ei lapsia voisi ollenkaan päästää liikenteeseen. Myöskään aikuiset jalankulkijat eivät olisi turvassa – jääväthän hekin toiseksi törmäyksessä auton kanssa.

Kyseisen taksinkuljettajan logiikka vahvemman oikeudesta oli sentään valikoiva. Vain hetkeä ennen paasaustaan pyöräilijöistä kuljettaja väisti pientä koululaista kohteliaasti: ”Siinä on potentiaalinen asiakas”. Toivottavasti hän ei väistä lapsia vain mahdollisen asiakkuuden vuoksi.

Onneksi harva tienkäyttäjä omaa yhtä vinksahtaneen asenteen kuin tapaamani taksinkuljettaja. Suurin osa autoilijoista suhtautuu pyöräilijöihin asiallisesti ja ystävällisesti.

Kyseisen ammattikuljettajan vihamielisyys tiettyä liikenteen käyttäjäryhmää kohtaan on silti hätkähdyttävää. Siitä voi olla vain pieni askel liikenneraivoon.

Liikenneraivon tuhoisuus on viime päivinä tullut selväksi surullisella tavalla. Vimmastunut autoilija ajoi tahallaan pyöräilijän kumoon Helsingissä toissa viikolla. Pyöräilijä kuoli vammoihinsa.

Surullista on myös tapauksen jatkonäytös, jossa kuolleen pyöräilijän muistoksi Helsingin keskustassa järjestetty pyöräkulkue joutui yhteenottoon bussikuljettajan kanssa. Bussi yritti kiilata kulkueen sekaan, minkä seurauksena käämit paloivat puolin ja toisin.

Juuri näin ei pitänyt käydä. Muistokulkueen ajatuksena oli nimenomaan korostaa maltillista, muita liikenteen käyttäjiä huomioivaa ja sujuvaa liikennekäyttäytymistä.

Tavisautoilijoissa, ammattiautoilijoissa, pyöräilijöissä ja jalankulkijoissa on monenlaista vipeltäjää. Töppäilyjä tehdään liikenteessä niin ratin takana, pyörän selässä kuin jalan kulkien. Hölmöilyt liikenteessä eivät ole kunniaksi kenellekään.

Mutta edes mahdolliset töppäilyt eivät saa synnyttää kenessäkään tienkäyttäjässä sellaista raivoa, että toisen henki on vaarassa.

Jokaisen lähtökohtana on oltava liikennesääntöjen noudattaminen ja kunnioitus muita kohtaan. Sellaiseen käytökseen ei kuulu muiden tienkäyttäjäryhmien – esimerkiksi pyöräilijöiden – niin syvä halveksunta, että se oikeuttaisi käyttämään heihin vahvemman oikeutta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.