Liikenneseikkailua Johannesburgissa

Hidastan kohti liikennevaloja. Keltainen palaa jo ja muuttuu kohta punaiseksi. Myönnän, että joskus teen ‘johannesburgit’. Ajan läpi vanhoilla keltaisilla. Tunnetusti liikennevalot täällä voivat olla vaaran paikkoja. Muodikkain rikos on ’smash & grab’ (iske ja nappaa).

Tilanne, johon en vielä ole joutunut, voisi olla seuraavanlainen.

Odottelen punaisen vaihtumista vihreäksi. Minimainoksia jakeleva nuorimies kulkee jokaisen auton ohi lappujaan heilutellen. Ketään ei mainos kiinnosta. Seuraavissa liikennevaloissa seisoo kaveri. Valoihin on tulossa musta C200 Mersu, naiskuski puhuu iPhone kutoseen, ikkuna raollaan. Mainoksia jakanut tiedottaa näkemänsä.

Seuraa tapahtumasarja, jossa tieto kulkee valonnopeudella ja kaikki tapahtuu äkkiä. Odottava nuorimies iskee mersun ikkunan sisään, nappaa naisen puhelimen ja laputtaa karkuun mikä kintuista irtoaa.

Seuraavana päivänä radiouutisissa mainitaan, että poliisivalvontaa on tehostettu tietyissä risteyksissä. Smash & grab -rikoksista varoitetaan jälleen.

Liikennevaloihin ajaminen Johannesburgissa on melkein taitolaji. Oikeasti siihen tottuu eikä siinä ole enää mitään kummallista. Ja liikennevaloja piisaa. Kaupunki on jättimäinen. Ikäviä tapauksia on loppujen lopuksi vähän.

Kun lähtee ajamaan, pitäisi oikeastaan valmistautua. Katsottava, että mukana on käden ulottuvilla muutama kolikko tai pikkuseteli.

Kannattaa myös tarkistaa, että puhelin on jossain muualla kuin pelkääjän paikalla tai muuten näkyvillä. Kaikenlaiset podit ja pädit on parasta pistää takaboksiin tai penkin alle piiloon.

Isommissa risteyksissä kaupataan lierihattuja, puhelinlatureita, henkareita, keittiöpyyhkeitä. Päivän sanomalehdet saa uunituoreena. Isommissa risteyksissä valoissa vartoamista värittävät pelleiksi pukeutuneet jonglöörit ja pantomiimiesitykset.

Kaikki odottavat lanttia. Kerjäläisten pahvikylteissä pyydetään ruokaa tai ropoa leskinaiselle ja toivotetaan Jumalan siunausta.

Jotta päivittäisestä seikkailusta katoaisi uhkaavin särmä, meidän perheen auto turvavaljastettiin ostohetkellä. Ikkunoihin asennettiin ohut, näkymätön kalvo, joka estää lasin rikkoutumisen. Jossain kohtaa konepellin alla moottorin kupeessa on jäljitin. Edes auton omistaja ei saa tietää, mihin se on piilotettu. Jos auto viedään kokonaan, se ainakin löytyy.

Onneksi suurin osa rikoksista Johannesburgissa tapahtuu alueilla, joiden asukkailla ei ole varaa turvakikkailuun.

Kirjoittaja on Etelä-Afrikassa Johannesburgissa asuva vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.