Liikennevarmaa olentoa ei ole

Ovatko tiet vain autoilijoita varten? Tämä kysymys toistuu jälleen käynnistyneessä keskustelussa hevosten liikkumisesta autoteillä.

Tällä kertaa keskustelu käynnistyi hevosineen auton töytäisemäksi joutuneen lahtelaisnaisen facebook-päivityksestä. Nainen kertoi ratsukon kohdanneen kapealla hiekkatiellä auton, joka ei hyvästä näkyvyydestä huolimatta hiljentänyt ratsukon kohdalla. Auton kova vauhti hermostutti hevosta ja se käänsi takapuoltaan tielle päin. Seurauksena oli törmäys, jossa auton sivupeili osui hevosen takaosaan.

Kuin ihmeen kaupalla hevonen ei silti vauhkoontunut. Osumasta jäivät vertavuotavat haavat hevoselle, mutta lonkat ja selkäranka säilyivät ehjinä – kummallakin.

Yhtä hyvin ei käynyt Jyväskylän Tikkalassa runsas vuosi sitten kolariin joutuneelle islanninhevostammalle Grólle. Onnettomuus tapahtui rauhallisella kylätiellä, kun rekka lähti takaa ohittamaan maastoretkellä olleita ratsukoita. Ryhmä yritti käsimerkein saada rekkaa hiljentämään, mutta tuloksetta.

Jonossa toiseksi viimeisenä kulkenut Gró säikähti tyhjän rekan kolinaa ja lähti yllättäen peruuttamaan ajorataa kohti. Tällöin rekan perävaunu osui hevosen takapuoleen. Hevonen vammautui niin, että se jouduttiin myöhemmin lopettamaan. Ratsastaja ei loukkaantunut.

Tapauksesta tehtiin rikosilmoitus. Kuljettaja sai törmäyksestä suullisen huomautuksen. Grón omistajasta pelkkä huomautus oli vähäinen siihen nähden, että riski ratsastajien loukkaantumiseen tai jopa kuolemaan oli todellinen.

Tieliikennelain mukaan ajoneuvon kuljettajan on noudatettava tarpeellista varovaisuutta ja ajettava riittävän hitaasti lähestyessään tiellä olevaa hevosta.

Lahtelaisnaisen somessa käynnistämä keskustelu on jatkunut uutissivuilla. Ylen (9.6.) haastattelema ammattiautoilija toivoi, että hevosen kanssa lähdettäisiin tieliikenteeseen vasta sitten kun eläin on ”liikennevarma”.

Autoilija esittää, että hevoset totutettaisiin autoihin muualla kuin autoteillä. Näin hevosharrastajat toimivatkin.

Silti sinkoava kivi tai yllättävä ääni voi säikäyttää varmankin hevosen. Juuri sellainen esimerkiksi Gró oli. Tiedän sen kokemuksesta, koska olin ratsastanut sillä myös tienlaitaa eikä kohtaamisissa autojen kanssa ollut ollut ongelmia.

Hevonen ei koskaan ole liikennevarma sillä tavoin kuin autoilija toivoo. Saaliseläimeltä tällaisen varmuuden edellyttäminen on sama kuin vaatisi ihmiseltä erehtymättömyyttä.

Liikenne on täynnä yllättäviä tilanteita, virhearviointeja tai suoritusta haittaavia tekijöitä – kuten liikenneraivoa tai välinpitämättömyyttä muista kulkijoista. Siksi ihminen ei koskaan ole ”liikennevarma” – olipa kyseessä aikuinen tai lapsi.

Ihmiset tekevät virheitä liikenteessä, lapset voivat olla arvaamattomia – ja tyynikin hevonen voi säikähtää.

Ovatko ihmiset vieraantuneet luonnosta niin paljon, että ovat unohtaneet eläimien olevan eläimiä?

Liikenteen seassa kulkeva hevonen ei ole kone vaan elävä olento, joka tarkkailee ympäristöään ja tekee siitä päätelmiä.

Muiden tiellä liikkujien tehtävänä on huolehtia siitä, että vastaantuleva hevonen voi päätellä kohtaamisen olevan turvallinen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.