Liikunta korostuu elämän sisällön antajana

Suomalaisen väestön elintaso on tällä hetkellä korkeampi kuin koskaan. Suomalaiset myös elävät pidempään, syövät terveellisemmin, ovat koulutetumpia kuin mitkään meitä aikaisemmat sukupolvet. Vaikka väestötasolla kansalaisten vauraus ja hyvinvointi ovat kehittyneet myönteisesti, keskimääräisten tietojen alle kytkeytyy huolestuttavaa polarisoitumiskehitystä.

Näin jouduimme toteamaan loppukeväästä 2007 valmistuneessa kansanedustaja Mika Lintilän (kesk) johtamassa opetusministeriön toimikunnassa tehdessämme ehdotuksia kansalliseksi liikuntaohjelmaksi. Polarisoituminen tarkoittaa, että hyvinvointi ja pahoinvointi kasautuvat. Hyvinvoinnin lisääntyessä siihen liittyvät erot ovat valitettavasti kasvaneet. Siksi hyvinvointierojen kaventaminen ja syrjäytymisen ehkäisy ovat nousseet hyvinvointipolitiikan keskeisiksi tavoitteiksi.

Liikunnan kannalta lasten ja nuorten tilanne on huolestuttava. Noin viidennes nuorista pojista ja neljännes tytöistä liikkuu erittäin vähän ja elintapasairaudet ovat yleistyneet viime vuosina myös lasten ja nuorten parissa. Huomionarvoista on lisäksi, että nuorten urheiluseuraliikunta ja sen mukana kokonaisliikunta näyttävät vähenevän 12. ikävuoden jälkeen.

Fyysisesti terveytensä kannalta riittävästi liikkuvia on kouluikäisistä nuorista arviolta noin 40-50 prosenttia ja aikuisista noin 60-65 prosenttia. Luvut kertovat, että lähes puolet kansalaisista tarvitsisi fyysisen terveytensä kannalta nykyistä enemmän liikuntaa joko harrastuksen tai muun fyysisen aktiivisuuden muodossa. Tämän päivän suomalaisten arkipäivä on entistä aikataulutetumpaa ja vähäisestä vapaa-ajasta kilpailevat monet tahot. Nyky-yhteiskuntaa vaivaa jatkuva kiire ja aikapula.

Ennusteeni on, että liikunnan merkitys elämän sisällön antajana, perheen ja ystävien yhdessäolomuotona ja työn vastapainona kasvaa entisestään. Liikunta ei ole enää vain osa vapaa-aikaa, vaan oikeaa elämää ja merkityksellistä tekemistä. Liikunnan avulla haetaan merkityksiä sekä fyysisiä ja emotionaalisia kokemuksia, joita ei muilla keinoin saavuteta. - Tosin heikoimmin toimeentulevan väestönosan huomio kohdistuu kuitenkin edelleen arjen ongelmista selviytymiseen ja useissa tapauksissa tähän väestönosaan kuuluvat jäävät osattomiksi liikunnasta ja muistakin kulttuuriharrastuksista.

Liikuntalaitokset ja -paikat on rakennettu siksi, että ihmiset käyttävät niitä oman terveytensä, toiminta- ja työkykynsä sekä hyvinvointinsa ja sitä kautta yhdyskunnan ja yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Liikunta on lääke, kuulee usein sanottavan. Ja tässä sanonnassa on viisautta.

Kuitenkin liikuntapaikkojen käyttömaksuista on Suomessa muodostumassa este halutun liikunnan ja urheilun pariin pääsemiselle monille lapsille ja nuorille. Olen huolissani monilapsisten perheiden, yksinhuoltajaäitien ja -isien perheiden, mutta myös työttömyydessä elävien perheiden ja ihmisten liikuntaan osallistumisen kaventumisesta.

Jos päättäjät tässä kaupungissa arvostavat liikuntaa ja ymmärtävät sen merkityksen, on myös nähtävä, ettei liikuntapaikkojen käyttömaksuilla ole täälläkään sellaista taloudellista kokonaismerkitystä kaupungin budjettitaloudessa, että niitä "kannattaa" erityisliikuntapaikkoja lukuun ottamatta periä.

Jyväskylän kaupunki on monessa mielessä liikunnan mallikaupunki: liikunta-alan korkeimman tutkimuksen ja koulutuksen "mekka", kansallispelimme pesäpallon kaupunki, monien joukkue- ja yksilöurheilulajien maan huippujen kaupunki, naisliikunnan tyyssija, tanssin ja liikuntataiteen kansallinen edelläkävijä, luontoliikunnan suunnannäyttäjä ja liikuntamatkailun askeltaja.

Myönteisistä urheilusaavutuksista huolimatta Jyväskylä on menettänyt asemiaan liikuntalaitosten kaupunkina monelle kilpailijalleen (esim. Kuopio, Tampere, Lahti). Kansan liikuttamiseksi Jyväskylä tarvitsee jatkossakin aktiivisia urheilu- ja liikuntaseuroja. Etenkin niitä tarvitaan, kun Jyväskylä ryhtyy huippu-urheilussa ottamaan asemiaan kansallisten ja kansainvälisten suurten kisatapahtumien järjestäjänä.

Tässä projektissa kaupungin päättäjien kannattaa harkita urheiluseurojen nuorisotyön tukemista enemmän taloudellisesti. Eräs tapa on palauttaa urheiluseuroille tarkoitettu ns. valmentajatuki kaupungin budjettiin.

Kirjoittaja on professori ja Jyväskylän kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja. Teksti on lyhennelmä Jyväskylän monitoimitalon 30-vuotyisjuhalassa keskiviikkona pidetystä puheesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.