Lipsumattomat hanskat tietotyöläiselle ja äkkiä!

Duunari heittää lipsuvat hanskat päin huonon mestarin pläsiä tai ainakin naulaan. Ammattimies ei hyväksy kehnoa työkalua, jos sen kanssa ähertäessä kuluu aikaa täysin tyhjänpäiväiseen.

Mutta mitä tekee tietokoneen käyttäjä, etenee kiltisti surkeimmankin ohjelman polkuja pitkin. Huokailee ja kiroilee, mutta etenee, koska muutoin on surkimus ja luuseri, muutosvastainen kyydistä pudonnut änkyrä.

Minun puolestani insinöörit saavat aikansa kuluksi keksiä vaikka mitä toimintoja, portaaleja ja valikkojen tavarataloja ja elää niissä lopun elämäänsä, mutta eivätkö he voisi keksiä karvalakkiversiota jok'ikiseen tekniseen vempaimeen, jotta me vain muutamia perustoimintoja tarvitsevat voisimme säällisesti tehdä työmme.

Teknologiasta juopuneet ovat saaneet meidät koukkuunsa siksi, että me emme uskalla sanoa, että emme ymmärrä, emme tarvitse tai peräti tahdo.

Kukaan ei halua olla tyhmä ja siksi me olemme olevinamme ja ymmärtävinämme ja ymmärrystä vailla oleville voidaan myydä ihan mitä tahansa. Vaikka huonoja ohjelmia.

ONNEKSI VIISAS MIES, Teknillisen korkeakoulun professori Tapio Takala on ryhtynyt kapinaan mahdottomia tietokoneohjelmia vastaan. Menestystä anarkiaan, täältä tullaan, ja joukko kasvaa, kun on auktoriteettiakin, eli professorilla alan asiantuntemusta. Kukaan ei kyseenalaista kapinan oikeutusta.

Uskon, että perässähiihtäjiin liittyy myös valkotakkisten sankka joukko. Sairaaloissahan lähdetään nykyisin kierrolle tietokoneen johdolla. Ja siinä, missä ennen lääkäri otti potilaan vuoteen päästä kansion ja sai yhdellä silmäyksellä käsityksen potilaan taudista ja sen tilasta, nyt hän tai assistentti näpyttelee tietokonetta iät ja ajat saadakseen kerätyksi eri valikoista tarpeelliset tiedot.

TUOMARI NURMIO meni kehdosta hautaan tuhannen kapakan kautta, me matkaamme tuhannen valikon kautta.

Tietokone on tullut muutoinkin liikaa lääkärin ja potilaan väliin. Myös vastaanotolla. Muuan perheessä lapset olivat päättäneet ryhtyä lääkärileikkiin, ja äiti jo punehtuen odotti pahinta, kunnes toinen lapsista meni istumaan tietokoneen ääreen, käänsi selkänsä toiselle ja sanoi: "Minä olen lääkäri, ole sinä potilas."

KOTONA TAISTELEMME kodinkoneiden tai muiden teknisten vempaimien, viimeksi digiboxien käyttöohjeiden kanssa. Asennusohjeet ovat kieltä myöten suomeksikin espanjaa, koska ajattelutapa ja terminologia on vieras. Siksi myös asennus- ja käyttöohjeisiin pitäisi saada karvalakkimalli.

Asiantuntija ei saisi koskaan kirjoittaa ohjekirjaa, eikä tietokoneen käännösohjelma saisi sitä suomentaa. Parhaan ohjekirjan tekisi laitetta ja sen toimintoja tuntematon, mutta käyttöön perehtyvä ja sen oppiva kansalainen. Hän etenee tyhmien kysymysten ja yksinkertaisten toimintojen viisasta polkua ja olisi suureksi siunaukseksi sadoille tuhansille käyttäjille.

Paitsi jos halutaan nerokkaalla tavalla työllistää kapean tietämisen osaajia, jotka pitää kutsua asennustöihin.

PALJAIN PÄIN kulkeva kansa on unohtanut karvalakkiin kätkeytyvän viisauden. Karvalakkimallia tarvittaisiin myöslakien ja etuuksien avaamiseen vakuutuksista puhumattakaan.

Äskettäin uutinen kertoi, että kolmannes suomalaisista ei edes tiedä olevansa oikeutettu kotitalousvähennykseen. Syyttävä sormi voi sojottaa tietämätöntä ja piittaamatonta, mutta yhtä hyvin tekstin laatijaa. Moni tiedote on kieleltään niin tuhannella kierteellä, että lukija luovuttaa ennen kuin käsittää, että hän on oikeutettu tähän vähennykseen/etuun/korvaukseen.

Hyvän tekstin tunnistaa aina siitä, että se luovuttaa tietonsa helposti.

ON KEHITYS kehittynytkin.

Jos järjestelmä toimii normaalisti, tämä juttu ei kirjoitettaessa enää lopullisesti katoa. Insinööri löytää sen aina jostakin. Parikymmentä vuotta sitten se saattoi kadota. Syyksi insinööri epäili kirjoittajan yllä olevaa sähköistä keinokuitua. Varmimmin työ olisi sujunut alasti kumisaappaat jalassa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen erikoistoimittaja ja kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.