LitM Laine jumppaa ja räksyttää

Hullussa urheilussa on pitkä perinne väitöskirjojen kustannuksella ilkamoinnista. Perinne on tosin ollut hyllyllä jo pidemmän aikaa, joten nyt on oivallinen aika elvyttää se.

Tänään perjantaina tarkistetaan LitM Antti Laineen liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirja "Urheilujournalismin Suomi-Ruotsi-maaottelu - Vertaileva tutkimus suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien Ateenan 2004 ja Torinon 2006 olympiauutisoinnista". Kyseessä on urheilujournalismin Suomi-Ruotsi-maaottelu, jossa maiden urheilujournalismia edustaa iltapäivälehdistö. Iltalehden ja Ilta-Sanomien vastustajiksi asettuvat Aftonbladet ja Expressen, kertoo yliopiston tiedotus.

- Suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien urheilujournalismia vertaileva maaottelu päättyi ruotsalaislehtien murskavoittoon - sekä määrällisen että laadullisen tarkastelun perusteella, Laine ilmoittaa.

TULEVA TOHTORI tunnustaa, että svenssonit takovat juttujaan huomattavasti suomalaisia virkaveljiään suuremmilla resursseilla, mutta huomauttaa, että se ei kuitenkaan selitä hänen mielestään hätkähdyttäviä laadullisia eroja Pohjanlahden vastakkaisilla rannoilla.

- Monilta osin kyse on toimittajien ja heidän esimiestensä ammattitaidosta sekä kunnianhimosta. Vaatimustasoa tulisi nostaa ja mukavuusalueilla olevaa rutiinitarjontaa monipuolistaa. Tarvittaessa voi tinkiä määrästä ja panostaa laatuun, Laine suosittaa.

Keskimittaisen uransa varrella molempiin suomalaisiin iltapäivälehtiin kirjoittaneena palstanpitäjä kokee olevansa jäävi lähtemään ristiretkelle tabloidikollegojensa puolesta, semminkin kun hän tuntee ruotsalaisen iltapäivälehdistön urheilujournalismia vain pintapuolisesti.

Palstanpitäjä kuitenkin toteaa, että vuosien 2004 ja 2006 aineistot ovat alati muuttuvalla urheilujournalismin pelikentällä jo auttamattoman vanhentuneita. Turha niistä on enää lässyttää. Toisekseen, Ilta-Sanomat teki erinomaisen jäätävää työtä jo Ateenassa 2004.

ITSENSÄ LITM Laineen palstanpitäjä muistaa tavanneensa kerran. Tämä tapahtui Urheilutoimittajain liiton Vierumäellä järjestämässä seminaarissa loppusyksystä 2007. Palstanpitäjä oli muina miehinä majoittumassa, kun hän huomasi saaneensa kämppäkaveriksi äärimmäisen urheilullisen käkkäräpään, jossa oli selkeästi besserwisserin vikaa. Käkkäräpää osoittautui LitM Laineeksi.

Laine uhkui sporttienergiaa ja teki - ilmeisesti lenkin päälle - jotain jumppaliikkeitä sekä venytteli. Samalla hän haukkui pataluhaksi koko suomalaisen urheilutoimittajakunnan. Hengästymättä, vaikka voimisteli jatkuvalla syötöllä. Palstanpitäjä kuunteli hetken, hengästyen. Sitten hän istahti sängynreunalle ja ryhtyi särpimään olutta. Laineen monologi meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Näitä rivejä kirjoittaessaan palstanpitäjä tajusi, miltä esimerkiksi SM-liigavalmentajasta täytyy tuntua lähes jokaikinen päivä. Hänen työtään kritisoi kärkevin sanankääntein joku sellainen, joka ei ole tehnyt sitä päivääkään, eikä tosiasiassa ymmärrä ollenkaan, mistä on kysymys. Silti tämä kriitikko on takiaisena kimpussa päivästä toiseen ja tietää paremmin, kuinka alan tosiasiallisen ammattilaisen tulisi työnsä hoitaa.

Huh. Ja tämä tapahtuu joka päivä. Urheilujournalismia käsitteleviä väitöskirjoja onneksi ilmestyy harvemmin...

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Keskisuomalaisen kolumnisti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.