Litmanen, mysteeri

Suomalaisen jalkapallon kiistaton kuningas, Jari Litmanen, on jälleen ajankohtainen. Siitä kiitos Arto Koskisen dokumentille Kuningas Litmanen.

Kiitos on todellakin paikallaan. Jo pelkästään siksi, että tämänkin päivän jalkapallolupauksilla on mahdollisuus saada oikea mielikuva Litmasesta.

Ja jopa siitäkin syystä, että Litmasen uraa aktiivisesti seuranneet saavat käsityksen, kuinka suuresta starasta Litmasen kohdalla todella on kyse.

Litmanen on mysteeri. Vaikka hänen taitojaan suomalaisessa mediassa on hehkutettu monien mielestä liikaakin, silti häntä ei ole koskaan osattu arvostaa kotimaassaan riittävän korkealle. Ok, kuningas-nimitys kertoo tietysti arvostuksesta ja pitäväthän jotkut Littiä jopa jumalana.

Mutta. Suomessa jalkapallopiirit ovat yhä pienet. Ja sen pienen piirin ulkopuolella Litmanen ei ole kirkas tähti. Ihmisen muisti on lyhyt ja usein Litistä muistetaan vain viimeisen yli 10 vuoden loukkaantumiskierre. Vammojen keskelläkin Litmanen teki toki hienoa uraa myös tällä vuosituhannella, mutta hänen toinen toistaan kummallisemmat loukkaantumiset ovat saaneet liian suuren osan tavallisen kaduntallaajien mielissä.

Sen takia Koskisen dokumentti on tärkeä. Se keskittyy Litmasen vuosiin Hollannissa. Se keskittyy supertähteen, joka 1990-luvun puolivälissä oli yksi maailman parhaista pelaajista, fantastisen Ajaxin joukkueen tärkein moottori. Jotain Litin vaikutuksesta Hollannissa kertoo sekin, että maassa on 1990-luvun alun jälkeen yli 1 500 poikalasta nimetty Jariksi. Amsterdamissa Litmasen veroisia legendoja ovat oikeastaan vain Johan Cruyff ja Marco van Basten.

Litmanen on mysteeri. Hänen persoonansa ei ole julkisuudessa koskaan avautunut. Ja mysteeriksi Litmanen jää myös dokumentin katsomisen jälkeen. Onneksi verhoa pystytään edes hieman raottamaan.

Niille jalkapallon suurseuraajille, joille Litmasen ura on tuttu, dokumentti tarjoaa Litmasesta tunteellisen puolen. Haastatteluissa yleensä lähes kivikasvoisesti esiintyvän Litin muistellessa menehtyneitä ystäviään hänen on mahdotonta peitellä liikutustaan.

Ja hankalaa se on myös dokumentin katsojalle.

Litmanen on mysteeri. Myös minulle. En ole ikinä oikein osannut asettaa Littiä oikeaan lokeroon. Minulle hän on aina ollut yksi Suomen kaikkien aikojen parhaista urheilijoista, mutta en silti ole innostunut tiettyjen piirien harrastamasta henkilöpalvonnasta, ja esimerkiksi kuningas-nimitys on minulle ollut jotenkin vastenmielinen.

Dokumentin katsomisen jälkeen ihmettelin lähinnä yhtä asiaa. Miksi ihmeessä en käynyt elokuussa katsomassa Litin patsasta, kun olin Kalevan kisojen vuoksi monta päivää Lahdessa?

Hyi minua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.