Liukastelua virastokielellä

Nyt ihmiset tarkkana! Pian eletään aikoja, jolloin on suuri vaara joutua vähintäänkin matalaenergiseen tapaturmaan. Ilmojen lauhduttua moni voi joutua yllättäen ikävästi jopa korkeaenergiseen tapaturmaan.

Ei, kyse ei ole talotekniikasta eikä myöskään sähköjännitteistä.

Kyse on liukastumisista.

Jos liukastut niin, että tasapainosi horjahtaa ja selkäsi nitkahtaa kipeästi, mutta et kaadu tantereeseen, olet joutunut matalaenergiseen tapaturmaan.

Jos taas lennät rähmällesi oikein kunnolla ja maahan jysähtäessäsi satutat itsesi, olet joutunut korkeaenergiseen tapaturmaan.

Näin liukastuminen määritellään vakuutusyhtiön lausunnossa.

Herttinen sentään! Mistä näitä virastokielen sanaseppoja oikein tulee?

Usein tuntuu, että epäselvillä ilmauksilla vartavasten halutaankin sekoittaa ihmisten päät. Virasto- ja lakikielessä yleiskielen sanat usein vaihdetaan teknisiä merkityksiä sisältäviin sanoihin. Juuri ne tekevät ilmauksista täysin käsittämättömiä. Kuitenkin pyrkimys on päinvastainen: olla mahdollisimman tarkka ja täsmällinen, jotta saataisiin käsitys siitä, mistä on kysymys ja mitä on tapahtunut.

Ymmärrettävä kieli on kaikkien etu. Mutta onko kieli ymmärrettävää silloin kun liukastumisesta puhutaan matalaenergisena tai korkeaenergisena tapaturmana?

Minä ainakaan en sellaista kieltä ymmärrä.

 

Kaatumiset aiheuttavat yhteiskunnalle suuret kulut joka vuosi – ja kaatuneille ikävän, joskus myös pysyvän haitan.

Siksi kaatumisia on ryhdytty ehkäisemään korostamalla tasapainokyvyn harjoittamista. Tasapainotutkimusta tehdään erityisesti vanhusten liikkumisesta, mutta hyvä tasapaino on turvallisen liikkumisen edellytys aivan kaiken ikäisille.

Tasapainokyvyn harjoittamisessa kyse on – vakuutusyhtiön kieltä vapaasti soveltaen – ihmisten kyvystä kohdata matalaenergisia tapaturmia, jotta korkeaenergisilta tapaturmilta vältyttäisiin.

Tavoitteena on siis pysyä pystyssä.

Mutta joskus voi olla parasta mätkähtää maahan reilusti. Aina tasapaino ei säily ja silloin tarvitaan oikeaoppista kaatumistekniikkaa.

Myös sitä opetetaan erityisillä kursseilla, joissa apuna käytetään judosta tuttuja tekniikoita: tanteretta kohti kannattaa mennä pää alhaalla ja hartiat ja selkä pyöreänä. Harjoittelu jää lihasmuistiin, jolloin äkkinäisessä tilanteessa keho osaa toimia oikein.

 

Hyvä kaatumistekniikka olisi ollut tarpeen myös sille tuttavalleni, jonka liukastelun vakuutusyhtiö juuri määritteli ”matalaenergiseksi tapaturmaksi”.

Tuttavani ongelma oli oikeastaan liian hyvä tasapaino. Hän liukastui ja horjahti, ja pystyssä pysytellessään nitkautti kipeästi selkänsä. Koska hän ei kaatunut, ei tapaturmaa ollut tapahtunut eikä selkään siten voinut syntyä kudosvaurioita, tulkitsi vakuutusyhtiö. Selkä tosin jouduttiin leikkaamaan jo seuraavassa kuussa.

No, leikkaukseen joutuminen saattoi kai sitten johtua vain siitä, että liukastelijan 20-vuotispäivästä oli jo aikaa. Selän rappeutuminen nimittäin alkaa heti 20 ikävuoden jälkeen. Vakuutusyhtiöt muistuttavat toki, että rappeutumisesta ei tietenkään voi saada korvauksia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.