Loikkaan tarvitaan ideoita

Ihankohan tosissaan yhteiskuntasopimusta yritetään saada kasaan tänä kesänä? Jo pelkästään lähtöasetelmat kun eivät ole kaikkein otollisimmat. Keskustelun pohjaksi on työnantajien puolelta heitetty esitys sekä työajan pidennyksestä että sunnuntailisien poistamisesta.

Näillä avauksilla pitäisi sitten luoda rakentava neuvotteluilmapiiri yhteiskuntasopimuksen synnyttämiseksi.

Toiveikkuus hyvistä neuvotteluista voi näyttäytyä nyt ehkä hieman epärealistiselta, mutta toivoa sopimuksen syntymisestä kannattaa pitää ilmassa.

Mutta kuten pääministeri Juha Sipilä sanoo: Pessimisti ei pety.

Liekö tämä motto ollut Sipilän mielessä kun hän ryhtyi tiukalla aikataululla puuhamaan yhteiskuntasopimusta. Miten tosissaan siihen edes pyritään?

Pessimististä olisi ajatella, että jos sopimusta ei synny, hallitus saa hyvän syyn päättää asioista ilman työmarkkinajärjestöjä. Sopimuksen kaatumisesta voisi syyttää änkyröiviä ay-järjestöjä.

Viimeksi keskusteluun löi lisää löylyä Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies todetessaan, että sunnuntailisistä tulisi luopua, koska ne ovat vanhentunut käytäntö nykymaailmassa.

Myöhemmin Häkämies tasoitteli asiasta syntynyttä ärtymystä ilmoittamalla halunneensa vain avata asiasta keskustelun.

Sen hän myös sai.

Mutta miten järkevää on neuvottelujen alla vetää esiin avauksia, joiden varmasti tietää heikentävän tulevaa neuvotteluilmapiiriä?

Keskustelu yhteiskuntasopimuksesta käynnistyi keväällä työnantajien vaatiessa työajan pidentämistä sadalla tunnilla.

Työajan pidentämisen vaatimuksen taustalla oli Sipilän peräämä viiden prosentin kasvu eli tuottavuusloikka.

Ongelmana vain on se, että hallitus ei oikeasti pysty määräämään mahtikäskyllä Suomelle tuottavuusloikkaa. Loikka syntyy – jos se on syntyäkseen – yrityksissä itsessään onnistuneen innovoinnin ja kehitystyön tuloksena.

Kekseliäisyyttä hallitus ei voi määrätä, mutta työelämään se voi puuttua. Siksi Sipilän tuottavuusloikan on hyvällä syyllä tulkittu tarkoittavan juuri työajan pidennystä. Tähän tulkintaan myös työnantajat mieluusti tarttuvat.

Uusien, maailmalla kaupaksi käyvien tuotteiden keksiminen ei ole helppoa, sen kaikki – varsinkin työnantajat – hyvin tietävät. Helpompaa on jopa ryhtyä vääntämään työajoista.

Mutta onko siinä järkeä?

On puhuttu työpäivän pidentämistä 15 minuutilla. Ei pitäisi olla vaikeaa, todetaan. Eikä olekaan. Mutta pidennys ei automaattisesti toisi toivottuja innovaatioita ja uusia tuotteita. Pelkkä työajan pidentäminen – jos mikä – on jäänne vanhanaikaisesta ajattelusta. Taustalla elää ajatus perinteisestä teollisuustuotannosta ja sen tuottavuuden nostosta.

Kuitenkin nyt pitäisi panostaa kehitykseen, joka on asiantuntijatyötä. Ja asiantuntijoiden paras työkalu – pääkoppa – kulkee aina mukana. Työelämätutkimusten mukaan juuri asiantuntijatyötä tekevät jo nyt paljon laskuttamatonta työtä.

Siksi 15 minuutin työajan pidennykseen tähtääminen ei ole nyt olennaista. Tärkeintä olisi tavoitella työelämää, jossa työntekijöiden pääkopat pystyvät toimimaan yhä nokkelammin. Vain siten Suomeen saadaan kipeästi kaivattuja innovaatioita ja uusia vientiin kelpaavia tuotteita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.