Lomalla tekee kaikenlaista tyhmää

Kesälomani alkuun on vajaa viikko. Odotan sadekautta, monsuunisateita, jotka kuorivat maan pintakerroksen, täyttävät viemärit ja tekevät lammista järviä. Alavilla mailla liikutaan soutuveneellä.

Mutta voi siinä tietysti käydä toisinkin, ehkäpä aurinko paistaa ja innostun tekemään kaikenlaista typerää.

Yhden loman alussa vaimo pakotti tekemään järvellä pelastautumisharjoituksen; veneestä putoaminen sujui mallikkaasti, mutta siihen noustessa hajosi polvikierukka. Toisen loman aluksi laskettiin vene järveen hiekkarannalta ja sen jälkeen yritettiin irrottaa hiekkaan juuttunutta autoa. Traktori pelasti auton, mutta sitä ennen ehdin katkaista yhden kylkiluun. Kaksi viikkoa myöhemmin astuin kuoppaan ja hajotin nivelkierukan toisesta polvesta.

Ennen edellä mainittuja aurinkolomia aloitin kesän pitkät vapaat usein toisella tavalla. Istuttiin perheen kanssa veneessä ja oltiin viihtyvinämme, vaikka vettä tuli kaatamalla, ilman lämpötila oli kuusi astetta ja veden kahdeksan. Ensimmäisen tunnin jälkeen tuli vilu, toisen nälkä ja kolmannella jo itkettiin.

Illalla käytiin sitten saunassa.

Kokemuksista huolimatta en aio olla kesälomalla mitenkään normaalia fiksumpi. Toisaalta minulla ei ole siihen edellytyksiä ja toisaalta lomalla pitää tehdäkin juuri sitä, mitä mieleen tulee - ja mihin vaimo ja pankkitili suostuvat.

En halua viettää lomaani unessa, joten menen nukkumaan kohtuullisen ajoissa ja herään viimeistään yhdeksältä. Tätä kestää normaalisti 2-3 päivää ja sen jälkeen menen nukkumaan 2-3:n maissa ja herään sitten, kun on tullut nukuttua. Iltapäivällä tai illansuussa pitää ottaa vielä tirsat.

Puolet hereilläoloajasta menee mietiskellessä, että mitähän sitä tekisi ja toinen puoli harmitellessa, kun ei tullut kuitenkaan tehtyä. Ikään kuin kesälomalla pitäisi jotain tehdä, saada vastinetta vapaa-ajalle, suorittaa lomapäivä hyväksytysti.

Matkailla aion hillitysti. En pidä pakkaamisesta, huoltoasemaravintoloiden ruuhkista, pitkistä tunneista kuuman auton ratissa, tienvarsien loputtomista kilometrikylteistä.

Enemmän pidän perheestä, kissoista, koirista, järvenrannasta, auringonlaskusta ja aamukahvin tuoksusta tutussa paikassa. Kavereita voin tavata ja joskus sukulaisiakin. Vieraisiin suhtaudun varauksella ja ihan outoihin kummeksuen.

Ei minusta ole maailmankansalaiseksi, reppureissaajaksi, ei edes tuttujen mökille majoittujaksi - mutta joskus on hyvä vilkaista itseään vieraastakin peilistä. Siksi en kökötä koko lomaa kotona, vaan tarjoan itseni muutaman lomareissun yrmeäksi ilopilleriksi, mitä minä sanoin, käännä sitä rattia ja miksi kukaan ei ostanut makkaraa -mieheksi, joka kestää mitä vaan, kunhan saa valittaa.

No, en minä ole oikeastaan ihan noin ikävä tyyppi. Mutta aika läheltä liippaa, jos on nälkä.

Kuten reissussa usein on...

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.