Lopetetaan säntäily

Nykyajan toimistotyö on niin täynnä keskeytyksiä, että sitä on helpompi tehdä syventyneemmin ja keskittyneemmin kotona kolmen lapsen leikkien ja vaatimusten seassa kuin työpaikalla.
Näin sanoo Jyrki Lehtola Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) julkaisemassa tuoreessa pamfletissa Työväen teatteri.
Tyylilleen uskollisena kolumnisti Lehtola kärjistää työelämän piirteitä rankasti, mutta osuu oikeaan. Samalla tavoin tuskallisen oikeaan osui toimistotyön arkea kuvaava loistava brittiläinen tv-sarja Konttori, josta myös Lehtolan pamfletti on saanut innoituksensa.
Mutta leikissäkin on totta toinen puoli, sanotaan.
Sekä Lehtola että Konttori ovat niin lähellä totuutta, että kirpaisee.
Tämänpäivän toimistotyötä katkovat jatkuvat palaverit, sähköpostien loputon tulva ja avokonttorien ”edut”. Lehtola arvioi, että sellaisessa ympäristössä ei voi tehdä mitään, mikä vaatisi yli viiden sekunnin keskittymistä.
No okei, Lehtola liioittelee. Paneutunutta työtä sentään pystyy tekemään reilusti pitempään – joskus jopa 50 sekuntia yhteen menoon.

Pamfletin nimi Työväen teatteri viittaa siihen, että toimistotyöläiset vain esittävät tekevänsä töitä työpaikoillaan. Työpaikoilla pelkästään säntäillään ja ollaan olevinaan tehokkaita. Oikeasti työt – ne keskittymistä ja ajattelua vaativat – joutuu tekemään kotona, vaikka sitten kolmen lapsen ympäröimänä.
Ei ihme, että niin monella työ tympii ja töistä halutaan ennenaikaiselle eläkkeelle. Ja ne, joilla eläkeikään on vielä pitkä aika, haaveilevat maalle muutosta.
Työn ilo on liian monelta hukassa.
Koulutetuille suomalaisille luonteva johtopäätös tästä kaikesta kurjuudesta on ryhtyä ylistämään kovan työn tekemistä, joka usein tarkoittaa ruumiillista työtä.
Tähän myyttiin myös Lehtola tarttuu ja nostaa häpeämättömästi ”oikean työn” ylistämisen airueksi Väinö Linnan: dna:mme on hakattu Väinö Linna -käsitys siitä, mikä on uljasta työntekoa. Työn on oltava kovaa. Ja piste.
Joutava toimistotyö ei ole sitä ja myös toimistotyöläiset itse ovat sitä mieltä. Siksi he tekevät konttoreissaan ironisia kulttuurituotteita pöljästä toimistotyöstä. Esimerkiksi Konttori-sarjaa, B. Virtanen -sarjakuvaa, kolumneja ja sen sellaista.

Suomalaisilla on oudon ristiriitainen suhde koulutukseen. Yhtäältä koulutusta arvostetaan, mutta toisaalta asiantuntijatöitä halveksutaan. (Mutta onhan se kumma, että koulutetut ihmiset eivät osaa järkeistää työtään, vaan elävät Lehtolan kuvaamassa Työväen teatteri -farssissa.)
Toimistorottien töiden ylenkatsomisen kääntöpuolena on ruumiillisen työn ylistys – ikäänkuin nämä olisivat toisensa poissulkevia asioita. Väinö Linna -määritelmällä työstä on tässä epäilemättä osansa.

Mutta. Nyt lopetetaan säntäily ja aletaan tehdä töitä. Sillähän tuosta kurjuudesta pääsee. Aloitetaan hyvän kierre, johon ennen kaikkea kuuluvat hyvät yöunet, sillä levänneenä jaksaa paremmin. Silloin aikaa jää muuhunkin kuin työntekemiseen – etenkin kotona. Lehtolan resepti on nerokkaan yksinkertainen. Jopa koulutettu ihminen pystyy omaksumaan sen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.