Lumien Maassa tuulee kylmästi

Olen syntynyt sateenkaaren alla. Synnyin miespuolisen vesiapinan vuonna (1933) kylässä nimeltä Panam. Minä olin tullut tähän maailmaan suurin odotuksin ja hyväenteisten merkkien tulviessa ympärilläni.

Näin kuvailee varhaisia vuosiaan munkki Palden Gyatso, 33 vuotta elämästään kiinalaisten vankiloissa virunut, maailman tunnetuimpiin kuuluva tiibetiläinen entinen poliittinen vanki. Hänen suomeksikin ilmestynyt elämäntarinansa Lumen alla palaa ei ole mitään mystisen joogin mietiskelyä vaan karu kertomus yhdestä miehestä, joka joutui totalitaarisen järjestelmän kanssa kasvotusten.

Elämänkerta on jälleen ajankohtainen, kun nuoren noviisin elämän mullistaneesta Tiibetin kansannoususta maaliskuussa 1959 tulee kuluneeksi 50 vuotta. Tiibetin rajat on jo suljettu ulkomaalaisilta ja kiinalaisten kansannousun muiston estämiseksi käynnistämä, reipashenkisesti nimetty Lyö lujaa -kampanja on jo täydessä käynnissä.

Hiljaisuuden muuria ei silti ole saatu aukottomaksi. Lauantaina Tiibetin lippuun verhoutunut munkki sytytti itsensä tuleen etnisten tiibetiläisten asuttamassa Abassa Sichuanin maakunnassa protestoidakseen rukouskieltoa vastaan. Välikohtaus päättyi ammuskeluun.

Vuosi sitten poliisi ampui Aban levottomuuksissa seitsemän ihmistä. Protestien kovakouraisessa kukistamisessa Tiibetissä ja lähimaakunnissa surmattiin viime maaliskuussa useita kymmeniä tiibetiläisiä.

VAPAUDUTTUAAN Palden Gyatso on esitellyt Suomessakin välineitä, joilla häntä itseään oli Tiibetissä kidutettu: käsirautoja, peukalorautoja ja sähköruoskia. Suuhun tungetun sähköruoskan iskut irrottivat munkin hampaat.

Fyysistä kidutusta täydensivät toistuvat kovaotteiset kuulustelut. Kiinalaiset halusivat tietää, oliko luokkatietoinen "uudelleenkoulutus" tehnyt tehtävänsä ja myönsivätkö munkit Tiibetin kuuluvan osana Kiinaan.

Kun minulta kysyttiin, tulisinko vastaisuudessakin tekemään vastarintaa ja levittämään julisteita, vastasin heille siteerauksella Maon 'Pienestä punaisesta kirjasta': "Siellä missä sortoa on, tulee olemaan myös vastustusta."

Ilmeisen parantumaton tapaus siis. Samanlaisella pyhän miehen tyyneydellä Palden Gyatso suhtautui kidutukseensa:

Sellaiselle, joka käyttää raakaa voimaa, ei mikään voi olla nöyryyttävämpää kuin uhrin kieltäytyminen antautumasta voiman edessä.

Paljon kiihtyneempi Palden Gyatso on kuvatessaan Gutsan nunnaluostarin nunnien kohtelua:

Heidät oli tavallaan raiskattu. Vartijat olivat tunkeneet sähköpamppuja heidän sisäänsä.

TIIBETILÄISTEN kansannousun vuosipäivä on taas käsillä. Palden Gyatson ei tarvitse päivittää päätössanojaan:

Kärsimystä kirjoitetaan vieläkin Tiibetin laaksoissa ja vuorilla. Jokaisella kylällä ja luostarilla Lumien Maassa on omat tarinansa sen ihmisille tehdyistä julmuuksista.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.